Parikymmentä kelkkahaalareihin sonnustautunutta kutsuvierasta kahlaa lumessa tunturin huipulla.
–Tässä se nyt on, suunnilleen tuossa.
Retken johtaja, Maanmittauslaitoksen kartastoinsinööri Jyrki Puupponen , osoittaa kinoksesta kohtaa, jonka kätköistä pitäisi löytyä ristikaiverruksella merkitty kivi. Juuri sitä on tultu katsomaan. Suomen pohjoisinta, tuntemattominta ja yhtä maailman syrjäisintä Unescon maailmanperintökohdetta.
Yhtä kiveä, yhtä mittauspistettä.