Enon­te­kiöl­lä sa­noi­tet­tiin pa­ri­kym­men­tä vuotta sitten uu­del­leen län­ti­sen kult­tuu­rin suurta tarinaa – näin syntyi Raa­ma­tun poh­jois­saa­men­kie­li­nen käännös

Uusintajuttu. Julkaistu ensi kerran 20.8.2016.

Pohjoissaamenkielistä raamatunkäännöstä on tehty lähes 30 vuoden ajan. Käännökselle tulee käyttöä esimerkiksi Utsjoella, missä Raamattua luetaan pohjoissaameksi jokaisessa messussa. Suurin osa toimituksistakin on kaksikielisiä, kertoo eläkkeelle jäävä kirkkoherra Arto Seppänen.
Pohjoissaamenkielistä raamatunkäännöstä on tehty lähes 30 vuoden ajan. Käännökselle tulee käyttöä esimerkiksi Utsjoella, missä Raamattua luetaan pohjoissaameksi jokaisessa messussa. Suurin osa toimituksistakin on kaksikielisiä, kertoo eläkkeelle jäävä kirkkoherra Arto Seppänen.
Kuva: Anssi Jokiranta

Päivisin Helena Valkeapää opetti pohjoissaamea Enontekiön lukiossa ja peruskoulussa. Iltaisin hän kaivoi esiin Raamatun, joskus neljäkin: norjankielisen, ruotsinkielisen sekä suomenkielisen Raamatun vanhan ja uuden käännöksen.

Niiden avulla Valkeapää käänsi Vanhan testamentin kirjoituksia omalle äidinkielelleen, pohjoissaameksi.

Pöydällä oli myös Raamatun ensimmäinen pohjoissaamenkielinen käännös. Vuonna 1895 julkaistulla teoksella oli aikoinaan suuri merkitys saamelaisen kirjakielen ja kirkkoelämän kehittymisen kannalta.

Nykypuhujalle teksti näyttää kuitenkin saamelaisin sanoin kirjoitetulta norjalta. Käännöksen tehnyt Lars Jacob Hætta seurasi silloista norjankielistä raamatunkäännöstä sanajärjestystä myöten.

Suomen käännösryhmän teologinen asiantuntija Arto Seppänen uskoo, että norjankielisyydet saattoivat päätyä käännökseen myös tekstin viimeistelleen norjalaisen professorin kynästä.

Norjan kielen vaikutteet alkoivat paistaa läpi yhä selvemmin vuodesta 1978, jolloin kolmessa maassa puhuttava pohjoissaame sai yhtenäisen ortografian eli oikeinkirjoituksen. Vuonna 1985 Norjan Pipliaseura totesi, että Raamatun korjaaminen ortografian mukaiseksi ei riitä.

Oli aika tehdä uusi käännös.

Kirkollisia kirjoja uudistettiin sekä suomeksi että saameksi vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Uusi Evankelumikirja (vas.) ilmestyi suomeksi vuonna 1999 ja hyväksyttiin pohjoissaameksi tammikuussa 2000. Pohjoissaamenkielinen (oik.) ja inarinsaamenkielinen Kirkollisten toimitusten kirja ilmestyi elokuussa 2005.
Kirkollisia kirjoja uudistettiin sekä suomeksi että saameksi vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Uusi Evankelumikirja (vas.) ilmestyi suomeksi vuonna 1999 ja hyväksyttiin pohjoissaameksi tammikuussa 2000. Pohjoissaamenkielinen (oik.) ja inarinsaamenkielinen Kirkollisten toimitusten kirja ilmestyi elokuussa 2005.
Kuva: Anssi Jokiranta

Vanha testamentti oli Valkeapään iltalukemistona pari viikkoa kerrallaan aina muutaman kuukauden välein. Joskus tekstien parissa vierähti viisi tuntia, välillä jakeiden sisältöä jaksoi pyöritellä mielessä vain parin tunnin ajan.

Työtä rytmittivät Suomen käännöstyöryhmän kokoukset, joita järjestettiin noin neljä kertaa vuodessa.

Ryhmässä Arto Seppänen valvoi, että käännös on uskollinen Vanhan testamentin alkukielelle, heprealle. Saamelaispappi Antti Kähkönen ja kunniatohtori Samuli Aikio pitivät huolta siitä, että teksti on sujuvaa ja kaunista pohjoissaamea. Valkeapää toimi kääntäjänä ja vuodesta 2004 lähtien myös ryhmän puheenjohtajana.

– Välillä olin kauhuissani, että mitä jos en olekaan osannut kääntää jotain oikein. Onneksi apuna olivat muut työryhmän jäsenet, Valkeapää muistelee.

Työssä auttoi myös aiempi kokemus Uuden testamentin tarkistamisesta.

Valkeapää, Kähkönen ja Karigasniemen koulun opettaja Toivo West olivat aloittaneet työnsä saamenkielisen Raamatun parissa jo vuonna 1988, kun Norjan Pipliaseura pyysi Suomesta ja Ruotsista edustajia käännöshankkeeseen. Suomalaisten tehtävänä oli antaa palautetta Norjassa laadittavasta Uuden testamentin käännöksestä.

Yhteistyöllä varmistettiin, että käännetty teksti olisi ymmärrettävää koko pohjoissaamen kielialueella: Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa. Samalla haluttiin häivyttää kielen itä- ja länsimurteille ominaisia ilmaisuja.

Hakusessa pyhää, mutta ymmärrettävää tekstiä

Uusi testamentti valmistui vuonna 1998. Samana vuonna Vanha Testamentti jaettiin kolmen työryhmän käännettäväksi ja Valkeapää siirtyi kommentoijasta kääntäjäksi.

Saamen kielen taitajat tekevät nykykieleensä sopivan käännöksen. Sen jälkeen teologiset asiantuntijat katsovat, ettei lopputulos ole ristiriidassa heprean- ja kreikankielisen alkutekstin kanssa.

– Tämä on tehtävä näin, sillä alkutekstin osaavia saamelaisia ei ole juurikaan. Alkukielen taitajien saamen kielen taito ei puolestaan riitä tekstin tuottamiseen, Seppänen kertoo.

Kielen pitää olla terminologialtaan ja idiomeiltaan ymmärrettävää kaiken ikäisille. Samalla tekstin tulee olla sanavalinnoiltaan sellaista, että se voi toimia pyhänä tekstinä.

Kääntäjillä on suuri vastuu. Välillä heidän on haastavaa pysyä uskollisena alkuperäiselle raamatuntekstille.

Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa Henki vie Jeesuksen autiomaahan paholaisen kiusattavaksi, mutta pohjoissaamenkielisessä käännöksessä Jeesus viedään meahccái, metsään.

– Saamen kielessä ei tunneta erä- tai autiomaata. Kaikki luonto on tarpeellista ja arvokasta saamelaisessa kontekstissa, käännöstyöhön osallistuva Ravdna Turi Henriksen kertoo Norjan Pipliaseuran verkkosivuilla.

Virsikirja ilmestyi pohjoissaameksi vuonna 1993. Siinä on 492 virttä, joista suurin osa on peräisin vanhasta norjansaamelaisesta virsikirjasta.
Virsikirja ilmestyi pohjoissaameksi vuonna 1993. Siinä on 492 virttä, joista suurin osa on peräisin vanhasta norjansaamelaisesta virsikirjasta.
Kuva: Anssi Jokiranta

Suomen puolen työryhmä sai valmiiksi oman osuutensa Vanhasta testamentista vuonna 2008. Koko Raamattua saadaan kuitenkin odotella vuoteen 2019.

Verkkainen tahti selittyy sillä, että kaikki käännökset käydään läpi perinpohjaisesti ennen julkaisua. Jokainen työryhmä tarkistaa ensin omat käännöksensä. Sen jälkeen tekstit lähetetään palautetyöryhmälle.

Jo julkaistu Uusi testamentti on parhaillaan uudella tarkistuskierroksella. Norjan Pipliaseura totesi, että aiempi käännösmetodi oli leikannut liikaa Raamatun rikkaasta kielestä. Suomen työryhmä on korjannut tekstiä lähemmäksi sanatarkkaa käännöstä vuodesta 2009.

Suurin osa käännöksistä ja palautteesta on vaihdettu etanapostina. Vasta viime vuosina maiden välistä yhteistyötä on jouduttanut Paratext-tietokoneohjelma. Jos käännös on syötetty Paratextiin, useampi kääntäjä voi tehdä tekstiin muutoksia ja huomautuksia samanaikaisesti, sijainnista ja kellonajasta riippumatta.

Palautetta, periaatelinjauksia ja työn aikana heränneitä kysymyksiä käydään läpi yhteispohjoismaisissa seminaareissa, joita järjestetään kerran–pari vuodessa.

Paratext-tietokoneohjelmassa kaikki raamatunkäännökset ovat vain parin klikkauksen päässä. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen on hyödyntänyt pohjoissaamenkielistä tekstiä tarkistaessaan muun muassa swahilin-, latinan-, ja saksankielistä käännöstä.
Paratext-tietokoneohjelmassa kaikki raamatunkäännökset ovat vain parin klikkauksen päässä. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen on hyödyntänyt pohjoissaamenkielistä tekstiä tarkistaessaan muun muassa swahilin-, latinan-, ja saksankielistä käännöstä.
Kuva: Anssi Jokiranta

Uusi käännös on myöhästynyt myös inhimillisemmistä syistä. Ihmisten osaamiseen perustuva aivotyö kun on herkkää elon ylä- ja alamäille.

Norjassa toinen Vanhan testamentin käännöstyöryhmistä jätti työnsä kesken, sillä ryhmän puheenjohtaja siirtyi piispan tehtäviin ja toinen jäsen sairastui. Ryhmän osuudet jaettiin kahden jäljelle jääneen ryhmän kesken ja Vanhan testamentin valmistuminen venähti.

Myös Suomen työryhmän kokoonpanossa on koettu muutoksia.

Suuren työn kirkollisten tekstien kääntäjänä tehnyt Antti Kähkönen kuoli vuonna 2000. Hänen tilalleen nousi vuonna 2003 yliopisto-opettaja Kaarina Vuolab-Lohi, joka on toiminut ryhmän puheenjohtajana viime vuodesta saakka. Kun Samuli Aikio luopui tehtävästään, tilalle valittiin Utsjoen seurakunnan kanttori Janne Aikio. Parin viime vuoden ajan Suomen ryhmän toimintaan on osallistunut myös Ravdna Turi Henriksen.

Suomen käännösryhmän tarkistustyö on nyt loppusuoralla. Ryhmä kokoontuu lokakuussa viimeistä kertaa.

Valkeapää on kiitollinen siitä, että hän on saanut olla mukana käännöstyössä ja pääsee lukemaan Raamattua pian omalla äidinkielellään. Lähes 30 vuotta kestäneen urakan ja lukuisten palautekierrosten jälkeen mielessä on enää yksi kysymys.

– Olemmekohan nyt varmasti löytäneet ne oikeat sanat?

Näin lähetyskäsky (Matt. 28:18–20) on muuttunut

Pohjoissaamenkielinen käännös, 1895:

”Munji læ addujuvvum buok fabmo almest ja ædman alde. Vulgget damditi ja dakket buok olbmuid mattajægjen gastašedinædek sin Ači ja Barne ja Bassevuoiŋa nammi ja oapatedinædek sin doallat buok dam, maid mon læn digjidi goččom! Ja gæča, mon læn dinguim buok beivid gidda mailme loapa ragjai.”

Pohjoissaamenkielinen käännös, 1998:

”Munnje lea addojuvvon buot fápmu almmis ja eatnama alde. Vulget dan dihtii ja dahket buot álbmogiid máhttájeaddjin gásttašettiin sin Áhči ja Bártni ja Bassi Vuoiŋŋa nammii ja oahpahettiin sin doallat buot dan maid mun lean gohččon din doallat. Ja gehččet, mun lean dinguin buot beivviid gitta dálá máilmmi loahpa rádjái.”

Suomenkielinen käännös, 1992:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Tästä on kyse

Kolme saamenkielistä käännöshanketta

Suomen Pipliaseura on mukana kolmessa saamenkielisessä käännöshankkeessa. Pohjoissaamen käännöksessä Pipliaseura on ollut mukana lähes hankkeen alusta alkaen.

Työtä koordinoi Norjan Pipliaseura. Käännöstyö rahoitetaan yhdessä Norjan ja Ruotsin Pipliaseurojen kanssa niin, että suurin osa rahoituksesta tulee Norjasta ja Suomesta. Pohjoissaamenkielisen käännöksen odotetaan valmistuvan vuonna 2019. Uuden käännöksen painosmäärästä ei ole vielä tietoa. Suurin osa käännöksestä on jo luettavissa Norjan Pipliaseuran verkkosivuilla osoitteessa www.bibel.no.

Inarinsaameksi käännetään parhaillaan Uutta testamenttia. Käännösprojektia johtaa inarinsaamesta väitellyt Marja-Liisa Olthuis.

Työryhmän muita jäseniä ovat Inarin seurakunnan kirkkoherra Tuomo Huusko ja yliopisto-opettaja Mervi Skopets. Viimeisimmistä käännöksistä vastaa Ilmari Mattus.

Pipliaseura on yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa kääntänyt osia Uudesta testamentista myös koltansaameksi. Johanneksen evankeliumi ilmestyi vuonna 1988. Koltansaamenkielinen käännöstyö jatkuu Luukkaan evankeliumin parissa.