"En to­del­la­kaan ollut seppä syn­tyes­sä­ni"

12-vuotias Joni Säkkinen asui Posiolla mökissä, johon ei tullut vettä. Sähkö tuotettiin aggregaatilla. Oli aikaa olla itsensä seurassa.

Elettiin 1990-lukua. Radiokanavilla soi ysäridisko. Säkkinen sai ystävältään Stratovariuksen Visions -levyn.

–Se oli niin hieno levy. Aivan erilaista musiikkia, mitä oli aiemmin kuunnellut.

Raskas rockmusiikki ja metalli veivät nuoren pojan mennessään.

Yläkoululaisena Säkkinen asui jo Kemissä, joka on nykyäänkin hänen kotikaupunkinsa. Siellä hän alkoi kehittyä siksi Joniksi, joka hän on: esiintymistä rakastava laulaja.

–Muistan kuinka musiikin opettajani Arto Perkiö laittoi minut laulamaan haastavampia kappaleita, kun itse olisin mennyt yli siitä, mistä aita on matalin. Ehkä hän kuuli laulussani jotain, mitä itse en kuullut.

Säkkinen soitti kitaraa bändeissä. Hän kokeili laulamista karaokessa.

–Yllätyksekseni minun äänessäni oli semmoista korkeaa tenorisoundia, jota hevilaulajilla kuulee.

Siitä rohkaistuneena parikymppinen Säkkinen lähti laulutunneille Elina Kakon oppiin ensin kansalaisopistoon, sitten musiikkiopistoon.

–Aloitin aivan nollista. En osannut äänenhallintaa tai tekniikkaa eikä minulla ollut laulamisen suhteen sävelkorvaa.

Rock ja heavymusiikki ovat sitä musiikkia, jota Säkkinen tykkää esittää. Laulunopettajan johdolla Säkkisen ääni kehittyi sellaiseksi, että se soi korkealta ja kovaa kestäen kokoillan keikat.

Aiemmin Säkkistä kiinnosti vain rock ja heavy.

–Nyt vanhemmalla iällä olen kehittynyt laulajana ja oppinut käyttämään ääntäni. En halua pönkittää laulajana omaa rock- tai heavyuskottavuuttani, vaan tuoda esiin rakkauden laulamiseen. Haluan olla monipuolinen laulaja. Haluan mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska se kehittää minua laulajana.

Kolme vuotta sitten Joni Säkkinen pääsi opiskelemaan Lappian pop&jazz -konservatorioon.

–Ajattelin, että kouluun hakeminen vauhdittaa sitä, mitä haluan laulajana olla. Nyt olen oppinut laulamaan sillä tavalla kuin olen aina haaveillut.

Työtä se on vaatinut. Laulutekniikan hiomista, sävelkorvan ja rytmitajun kehittämistä.

–En todellakaan ole ollut seppä syntyessäni.

Säkkinen tekee lopputyökonserttinsa Kirkan musiikista. Hän myöntää olevansa hieman mukavuusalueensa ulkopuolella, kun hän esittää Kirkan kappaleita.

–Hänen tuotannossaan on paljon sellaisia kappaleita, jollaisia en ole koskaan esittänyt. Esimerkiksi iskelmää ja reggaemeininkiä. On siellä myös kirkasta rock- ja hevipuolta. Teemme bändin kanssa tuttuihin kappaleisiin uusia sovituksia, jossa rockelementit kuuluvat.

Joni Säkkinen on aina ihaillut Kirkan laulajan uraa. Säkkinen oli pari vuotta sitten mukana Paperitähtien Finnhits-iltamissa, jossa hän esitti juurikin Kirkan kappaleita.

–Se tuntui niin hyvältä ja oikealta. Konsertin jälkeen olen miettinyt, että olisi mukava laulaa Kirkan kappaleita enemmänkin. Kirkan kuolemasta on 10 vuotta ja nyt on Suomi 100 -teema.

Kirka-konsertissa kuullaan laulajan tunnetuimpien hittien lisäksi myös vähemmän kuultuja kappaleita. Mikäli keikka puree yleisöön, ei Säkkinen pidä mahdottomana, että hän esittäisi Kirkan musiikkia myöhemminkin.

–Kirkalla on paljon hyviä kappaleita ja kaikki tuntevat hänen musiikkinsa. Yleisön on helppo tarttua niihin.