Kohteenani oli lapsuudenkotini kuparin värinen ulko-oven kahva. Viiden vuoden iässä aurinkoisena pakkaspäivänä päätin kokeilla ja työnsin kieleni pakkasesta kylmään rautaan. Kiinni jäi. En huutanut äitiä enkä kuumaa vettä. Repäisin irti, verta tuli.

Sikäli kuin tiedän, minua ei ollut erityisesti varoiteltu, enkä muista että olisin ottanut ikätovereistani mallia. Elin yksinäistä lapsuutta, eikä keskitalvella ollut leikkikavereita.