Elo­ku­va-ar­vio: Uh­rau­tu­va rakkaus ti­raut­taa kyy­ne­len sil­mä­kul­maan

Bradley Cooperin esittämä Jack ja Lady Gagan näyttelemä Alley alkavat luoda musiikkiuraa yhdessä romanttisessa melodraamassa A Star is Born.

Kuva: Neal Preston

Bradley Cooperin A Star Is Born on niitä amerikkalaisia elokuvia, joita katsoo jokseenkin herpaantumatta ja lopussa tulee tippa linssiin.

Cooperin elokuva on jo neljäs versio samasta aiheesta. Edellinen on vuodelta 1976. Sitä tähdittivät Kris Kristofferson ja Barbra Streisand. Eipä se muistijälkiä jättänyt.

Uutuus on paremmin näyttelijänä tunnetun Bradley Cooperin esikoisohjaus. Suitsutuksesta voinee päätellä, että se ei ole viimeinen.

Cooper näyttelee elokuvassa folk- ja countrypohjaista rokkari Jackson Mainea. Suosiota riittää. Konsertteihin tulee porukkaa. Maine tiedostaa hommansa rajallisuuden. Kuuntelevia ihmisiä riittää aikansa.

Menestys ei ole pelkkää onnea. Ongelmat esitellään suorasti heti ensimmäisissä kuvissa. Muusikko nappaa tabuja aloittaessaan keikkansa.

Päihteiden nauttiminen jatkuu alkoholilla konsertin jälkeen. Mainen henkilökohtainen kuljettaja pysäyttää auton drag-baarin kohdalla, kun alkoholisoitunut Maine on kitannut autossa olleet juomat.

Baarissa esiintyy drag-kuningattarien lisäksi duunarinainen, paikallinen suosikki Ally (Lady Gaga). Hän on tarjoilija, jonka intohimona on musiikki. Ally laulaa antautuneesti Edith Piafin tunnetuksi tekemän La Vie En Rosen. Se tekee vaikutuksen Maineen.

Pian he viettävät aikaa yhdessä. Maine haluaa Allyn esittävän naisen itsensä säveltämiä biisejä ja sanoituksia. Hän arvelee, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat kuulla mitä Allylla on sanottavaa

Tästä alkaa Jacksonin ja Allyn yhteinen taival; Allyn matka käy kohti tähteyttä. Jackson saa Allysta voimaa, mutta henkilökohtaiset ongelmat vievät miestä.

Katsoja napataan mukaan sellaiseen, jonka hän on eri muodoissa nähnyt todennäköisesti moneen kertaan. Se ei haitanne suurinta osaa. Tarinankerronnassa ja tunteiden herättelyssä amerikkalaiset ovat hyviä.

Cooperin karhean ohjauksen alla kulkee tunteisiin vetoava melodraama. Ytimeltään A Star Is Born on elokuva rakkaudesta, jonka syvyyden lopun tapahtumat ja Allyn laulu todistavat.

Jackson Mainen henkilöhahmo jää henkilöhistorialtaan vajavaiseksi, mutta Bradley Cooperin vahva näyttelijäsuoritus kantaa pitkälle. Habitus, puhetapa ja laulaminen toimivat. Hän on uskottava.

Mainen ja veljensä (Sam Elliott) suhteen käsittelyyn olisi toivonut syvempää otetta. Allyn sinällään merkityksellisen, tyttöänsä tukevan isän (Andrew Dice Clay) ja hänen kaveriporukkansa rooli jää humoristisuutta tavoittelevaksi huitaisuksi.

Lady Gagan näyttelijätyötä on ylistetty monessa yhteydessä. Hyvä hän onkin, vaikka itse koin hänen suorituksessaan ajoittaista ulkokohtaisuutta. Hän hoitaa toki hommansa työhönsä kyllästyneenä, mutta laulamiseen intohimoisesti suhtautuvana naisena.

Roolihahmossa lienee paljon samaa kuin Gagan omassa urassa. Itse olen mieltänyt hänet samanlaiseksi kuin kohtauksessa, jossa Ally esiintyy Saturday Night Livessa managerinsa (Ravi Gavron) muokkaamana tähtenä. Onko esiintymässä Ally, jolla on jotain kerrottavaa ihmisille vai onko hän tuote?

Edellämainitussa kohtauksessa voi tulkita olevan epämääräistä kritiikkiä musiikkiteollisuutta kohtaan, mutta yhtälailla leffan voi nähdä musiikkiteollisuuden satsauksena vahvistaa Lady Gagan uraa.

Elokuvan konserttikohtaukset on kuvattu aidoilla festivaaleilla. Ne ovat elokuvan vahvaa, aitoa ainesta. Pianoa soittaessaan ja laulaessaan Ally loistaa. Hän on tunteikas ja vahvaääninen. Samalla iäkkäämpi kuuntelija ihmettelee miksi Lady Gaga on urallaan suoltanut sielutonta huttua.

Mainittakoon, että musiikki on pääosin Cooperin ja Gagan säveltämää. Se vahvistaa esitysten tunnelatausta. Mukana on ollut Willie Nelsonin poika Lukas Nelson Promise Of The Realinsa kanssa. Yhtye tunnetaan parhaiten Neil Youngin viime vuosien taustabändinä.