Elo­ku­va-ar­vio: Kyllä tai­tei­li­ja­elä­mä on vaikeaa

Tommi Korpela ja Laura Birn näyttelevät pääosia Tyhjiö-elokuvassa.

Kuva: Heikki Färm

Aleksi Salmenperän ohjaama ja käsikirjoittama Tyhjiö on nostettu mediassa esiin erityisesti tekotapansa johdosta.

Lahjakas tekijäporukka on kuvannut elokuvan muutaman vuoden aikana ilman korvauksia omien töittensä ohella. Käsikirjoitusta on muokattu kuvausten aikana.

Kirjailija Eero Kailalla (Tommi Korpela) on vaikeaa parin arvostetun teoksen jälkeen. Miehen tyhjä katse kiinnittyy tietokoneen näyttöön. Teksti ei juokse, mieltä kaihertaa.

Kustantajan edustaja (Matleena Kuusniemi) painaa päälle. Sovitut kirjat olisi saatava aikaiseksi. Turhautunut Eero hajoittaa tietokoneen ja valehtelee alati tekemisistään. Oikeusjuttu on edessä.

Eero elää parisuhteessa näyttelijä Pihla Sucksdorffin (Laura Birn) kanssa. Pihlaa haastatellaan televisioon, häntä kuvataan lehtien kansiin. Pihlan haaveet urasta ulkomailla Hollywoodia myöten ovat toteutumassa.

Pariskunnasta toinen menestyy, toinen ei. Sellainen syö liisterissä rämpivää parisuhdetta.

Syvällistä tekstiä itseltään vaativa ja omassa taiteilijakuplassaan elävä Eero saa omasta mielestään kuningasidean. Hän lähtee merille etsimään inspiraatiota, mutta eihän siitä mitään tule.

Pihlan tie käy ulkomaille kliseisen oloiseen elokuvaan. Fiktio kääntyy faktaksi, kun Pihla saa lapsen kyseisen elokuvan miespääosanesittäjän kanssa.

Tämä tuo oman juttunsa Eeron ja Pihlan suhteeseen. Samalla Tyhjiö tulee käsitelleeksi sisällöllisesti painavimman antinsa. Miten käy kovassa elokuvabisneksessä naisen uran, kun hän saa lapsen?

Tyhjiö taiteilee tumman huumorin, piikikkään satiirin, itseironian ja vakavamman draaman välillä. Sisällöllisesti elokuva sivuaa kohta liiankin montaa asiaa.

On parisuhdetta, luomisen tuskaa, taiteilijaelämän teennäisyyttä, viihdemaailman pinnallisuutta, menestyksen hintaa ja naisen asemaa lapsen kanssa. Vaativalle katsojalle anti jää silti omituisen etäiseksi.

Kriittisempi katsoja kaipaa leffalta tiiviimpää otetta. Elokuvan ironia saattaa etäännyttää tunteellisuuteen taipuvan katsojan. Loppupuolella Tyhjiö toki riisuu mustan komediansa viittaa.

Salmenperän elokuvassa on monia ansioita. Se on persoonallinen, tekijäryhmänsä oloinen. Viritys on usein äkkiväärästi ja tummasti hauska. Sitä paitsi leffa on mainiosti näytelty, usean kuvaajan toimesta ihmeen yhtenäiseltä näyttävä ja Ville A. Tantun hirtehisella musiikilla silattu.

Tommi Korpela ja Laura Birn hoitavat osansa luonnikkaasti ja vapautuneesti. Vuorosanat pelittävät.

Yksittäisistä kohtauksista jää mieleen kerrassaan hykerryttävä ruokailu Pihlan vanhempien luona. Menestyskirjailija Ilmari Kuutsaan (Hannu-Pekka Björkman) liittyvät jutut tuovat tarvittavaa eloa. Björkmanista on muodostunut yksi viime vuosien karismaattisimmista näyttelijöistä.