Ella Posti opis­ke­lee ny­ky­tans­sia Iso-Bri­tan­nias­sa. Koronan vuoksi hän etä­opis­ke­lee nyt van­hem­pien­sa au­to­tal­lis­sa Maks­nie­mes­sä

-
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Koronavarotoimien myötä koteja on muunnettiin pikavauhtia etäkonttoreiksi, -kouluiksi ja -opiskelupisteiksi. Simon Maksniemestä kotoisin olevan Ella Postin modernin tanssin kanditaatti-tutkinnon opinnot ovat kevään myötä edenneet lapsuudenkodin autotallissa.

Posti opiskelee Iso-Britanniassa London contemporary schoolissa.

– Koulu suljettiin maaliskuun lopussa ja ilmoitus tuli, että Suomessa rajat menevät kiinni. Tuntui paremmalta vaihtoehdolta tulla Suomeen, Posti kertaa.

Posti ajatteli, että vierailu lapsuuskotiin kestäisi vähän aikaa, korkeintaan kuukauden.

– Koulu avataan aikaisintaan kesäkuun puolessa välissä. En ollut siihen varautunut.

Lapsuuskoti on ollut Postille vuosia lomapaikka, mutta nyt päivärytmi on pitänyt rakentaa lontoolaisen kiireisen tanssiarjen sijasta Maksniemeen.

– Ihan hyvin täällä on sujunut. Alussa treenailin pihalla ja omassa huoneessa. Vanhemmat kyllästyivät valitukseeni tiloista, joten yhtenä lauantaina siivosimme autotallin. Olen etuoikeutettu, kun minulla on niin hyvä tila treenata. Olen soitellut kavereilleni, jotka harjoittelevat jossain sängyn ja sohvan välissä.

Postin etäopinnot sujuvat siten, että hän tekee päivän aikana kaksi on line -tuntia ja yhden oman treenin, joka sisältää esimerkiksi aerobisen harjoituksen, lihaskuntoa tai akrobatiaa.

– Sosiaalisessa mediassa on nyt paljon eri koreografien pitämiä tunteja. Teen balettia, nykytanssia, improvisaatiota sekä joogaa ja pilatesta.

Posti pohtii, että etäopiskeluaikana kannattaa panostaa tiettyihin osa-alueisiin.

– Lontoon arkeni on täyteen ahdettua. Samaan ei pysty itsekseen kotona. Kannattaa keskittyä sellaiseen, mihin pystyy. Esimerkiksi improvisaatiota ja akrobaatiota olen tehnyt tosi paljon.

Posti otti ensiaskeleensa tanssin maailmaan viisivuotiaana, kun hän lähti balettitunneille. Opettajanaan hänellä oli alueellamme kovasti arvostettu, nyt jo edesmennyt Jelena Bet.

–10–12-vuotiaana minulle tuli tunne, että haluan tanssia tosissaan. Jelena teki hyvää tanssikasvatustyötä Kemi-Tornio -alueella. Hän rohkaisi monet tanssin harrastajat maailmalle.

Peruskoulun jälkeen Ella Posti muutti Kuopioon opiskelemaan taidepainotteisen lukion tanssilinjalle.

Uudelle paikkakunnalle muutto oli rankka ja opettavainen kokemus. Hän sai kuitenkin samanhenkisiä ystäviä ja pääsi tekemään tanssia täyspäiväisesti. Taitavat luokkakaverit ja opettajat inspiroivat.

– Lukiossa aloin ajatella, että haluan tanssista ammatin itselleni.

-

Kuopiolaislukio oli painottunut nykytanssiin.

– Ennen lukiota olin käynyt vain muutamalla nykytanssitunnilla, enkä oikein edes tiennyt, mistä on kysymys. Ensimmäisillä improvisaatiotunneilla kylmä hiki valui, kun oli niin epämukavuusalueellani.

Baletti oli antanut kuitenkin vahvan fyysisen pohjan, joka helpotti intensiivistä harjoittelua.

–Kolmen vuoden aikana kokeilin monenlaista, kuten jazzia ja showtanssia. Hyppy baletin kurinalaisesta ja perinteisestä maailmasta nykytanssiin tuntui aluksi isolta. Silti nykytanssi alkoi pian tuntua omalta jutulta. Se on kiehtovaa ja jättää varaa omalle tulkinnalle ja persoonalle.

Lukion jälkeen Ella Posti opiskeli Outokummussa kaksivuotisen tanssialan perustutkinnon.

– Siellä oma taiteilijuuteni kasvoi. Sille annettiin tilaa. Oman ilmaisun kehittymiseen voi antaa eväitä, mutta jokaisen täytyy itse löytää oma tapansa tehdä tanssia.

Tanssijan oma persoona ja kokemuspohja näkyy siinä, miten tanssija tulkitsee koreografioita tai luo omaa materiaalia.

Tanssialan perustutkinnon jälkeen Posti halusi syventää osaamistaan yliopistossa. Suomessa yliopistotason tanssiopintoja tarjoaa vain teatterikorkeakoulu, jonne Posti ei päässyt sisälle.

Hän haki myös eurooppalaisiin kouluihin. Lontoossa opiskeli jo entuudestaan kaksi ystävää, joten opiskelemaan oli helppoa lähteä.

Posti on asunut suurkaupungissa nyt puolisentoista vuotta.

– Ensin kaupunkiin muuttaminen oli shokki, mutta noin puolen vuoden asumisen jälkeen kaupunki alkoi tuntua kodilta. Tajusin, kuinka paljon mahdollisuuksia kaupungissa on taiteen ja kulttuurin saralla.

– Maailmankatsomukseni on avartunut, kun olen saanut tehdä töitä niin monenlaisten ihmisten kanssa.