Elä­mys­pal­ve­lu­ja ra­ken­ne­taan Kuk­ko­lan­kos­ken pe­rin­ne­ka­las­tuk­sen ym­pä­ril­le, katso video

Kukkolankoskessa vesi on matalalla. Väylässä näkyy kiviä, jotka ovat normaalisti veden alla. Vesi on lisäksi lämmintä. Mittarit näyttävät jopa 24 lämpöastetta. Ei vaellussiika lähde nousemaan tällaisiin olosuhteisiin.

–Vaellussiika makaa Perämeressä. Kun kiima nousee tarpeeksi kovaksi, se alkaa nousta Tornionjokeen. Uskoisin, että siikaa alkaa löytyä lipoista elokuun kymmenennen päivän tienoilla, yli viisikymmentä vuotta siikaa Kukkolassa liponnut Markku Vaaraniemi kertoo.

Myös yksittäinen myrsky voi laukausta siian "kiimavaelluksen".

ProSiika-liikkeen puheenjohtaja Jaakko Heikkilä vertaa kuluvaa kesää vuoteen 1980.

–Se oli hellekesä ja vettä oli vähän. Kun elokuussa siika alkoi nousta, sitä tuli todella paljon. Silloin siian keskipaino oli 500 grammaa ja nyt noin 300 grammaa, Heikkilä kertoo.

ProSiika-liike on aloittanut Kukkolankosken osakaskunnan, Kukkolan kyläyhdistyksen ja Meän Kukkolan kanssa hankkeen, jonka avulla siian perinteistä pyyntihistoriaa aletaan työstää elämyspalvelukseksi. Yhdistykset hakevat tämän kesän ajan oikeaa konseptia, millä Kukkolan kalastushistoriaa voi parhaalla mahdollisella tavalla tehdä tutuksi.

Konsepti alkaa olla pientä hiomista vaille valmis. Yrittäjä voi tuoda Kukkolaan ryhmän, joka lippoaa itse siikansa, perkaa, paistaa ja nauttii sen. Melko hieno elämyspalvelu, etenkin kun ryhmiä opastavat kokeneet kalastajat mielenkiintoisten tarinoiden säestyksellä.

–Kuljeta lippoa niin läheltä pohjaa kuin mahdollista. Tunnet käsissäsi, kun siika ui lippoon, Vaaraniemi opastaa lippoamiseen liittyviä turvallisuusseikkoja unohtamatta.

Lippoaja joutuu tai saa perata ja tikuttaa saaliinsa.
Lippoaja joutuu tai saa perata ja tikuttaa saaliinsa.
Kuva: Sari Pelttari-Heikka, Sari Pelttari-Heikka

Pyynnin jälkeen ryhmä siirtyy perkuupisteelle.

–Vedä pyrstön yläpuolelle 4,5 senttimetrin viilto ja työnnä varras päähän sakka. Nyt ala tehdä pykheitä eli rasvataskuja siten, että paistettaessa irtoava rasvaa jää niihin, perkuumestari Esa Lauri opettaa.

Perkuun jälkeen on vuorossa kalan paisto loimutulella. Paistomestarina toimii koski-isäntä Risto Leinonen.

–Keskikokoisen siian paistoon menee aikaa noin 45 minuuttia. Kelloa minulla ei ole, mutta sormituntumalla tietää milloin kala on kypsä. Paistamisen jälkeen kala kastellaan suolavedessä ja nautitaan, Leinonen kertoo.

Testiryhmä vaikenee. Siika on niin hyvää, että se vie sanattomaksi. Kuinkahan hyviltä ne maistuvat, kun ne on pyydetty Kukkolankoskesta?

Tornionjoen koskikalastuskulttuuri valittiin elävän kulttuuriperinnön luetteloon 2017.

Kuluva vuosi on kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi. Yksi teemavuoden hankkeista on museoviraston tukema "Pyydä, paista ja nauti oma varrassiikasi".

–Torniossa järjestetään syyskuussa perinnekalastusfestivaali syyskuussa, missä eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset esittelevät omia perinnekalastukseen liittyviä menetelmiään, Risto Leinonen kertoo.

Kukkolankoskella vietetään siikafestejä 4.8. Hankkeessa mukana oleva Mirva Smeds on kerännyt facebookin kautta ryhmän nuoria testaamaan Kukkolan elämyspalvelu-projektia.

Katso video: