Kolumni

Elä­mäs­sä on asioi­ta, joihin ei voi vai­kut­taa, ja sekös meitä kiu­kut­taa – Korona pakotti so­peu­tu­maan epä­var­muu­teen

Epävarmuuden sietäminen on vaikeaa. Koronavuosi on pakottanut meidät sopeutumaan siihen, ettei elämä aina ole omassa hallinnassamme eikä kaikkea voi suunnitella, vaikka kuinka tahtoisimme.

Kolumni
-

Lompakossani on kaksi käyttämätöntä konserttilippua. Tilaisuus siirrettiin koronan takia ensi vuoteen, mutta kuka tietää, järjestetäänkö tapahtumaa silloinkaan.

Käyttämättömät konserttiliput ovat pieni huolenaihe maailmassa, jossa moni miettii, miten pitkään koronarajoitusten aiheuttamat etätyöt ja -opiskelut jatkuvat tai onko työpaikkaa ensi vuonna edes olemassa.

Korona on pakottanut suomalaiset epävarmuuteen, jollaiseen ei ole totuttu. Suomalaisethan ovat jämptiä kansaa. Suunnitelmat tehdään ja niissä pysytään. Meillä asiat tapahtuvat silloin, kun ne on kalenteriin merkitty. Laskut maksetaan eräpäivänä ja bussit kulkevat aikataulussa, eivät miten sattuu.

Laki ei voi pysäyttää virusta

Epävarmuutta on vaikea sietää. Toisinaan on tuntunut, että koronavuonna koko yhteiskunta toimii kuin kiukutteleva pikkulapsi. Matkailuyritykset vaativat jo varhain syksyllä hallitukselta yksiselitteistä päätöstä matkustusrajoituksista: Sanokaa jo, saavatko britit tulla joululomalle Suomeen vai eivät.

Eihän virusta voi pysäyttää Suomen hallituksen päätöksellä, eikä se ole edes Britannian päättäjien käsissä. Pandemiatilanne kehittyy kuten kehittyy, eikä siihen voi hallinnollisilla päätöksillä tai laeilla paljon vaikuttaa – on vain sopeuduttava siihen, ettei yksinkertaista vastausta ole.

Kaikki ei olekaan omissa käsissämme

Vaikka luulemme hallitsevamme omaa elämäämme, todellisuudessa jokaiselle tulee vastaan asioita, jotka eivät ole vallassamme.

Millä elämän hallitsemattomuutta voi suitsia? Yksi tapa on turvata lakiin ja sääntöihin. Niiden avulla voi ennakoida toisista ihmisistä johtuvia epävarmuustekijöitä. Ihmiskunta on oppinut uskomaan myös teknologiaan ja lääketieteeseen. Niiden avulla voi kontrolloida luontoa.

Mutta mitä tehdään sitten, kun luonto näyttää voimansa, eivätkä mitkään käskyt eivätkä lait pysäytä sitä? Sitten polvistutaan.

Esivanhemmillamme oli – lääketieteen alkeellisuudenkin takia – meitä enemmän asioita, joille ei yksinkertaisesti voinut mitään. Silloin asia annettiin Herran haltuun: toivottiin parasta, rukoiltiin, tarkkailtiin enteitä tai luettiin loitsuja. Nyt yhtä voimattomia ei olla kuin elämän ääritilanteissa kuten kuoleman ja syntymän hetkillä.

Rokotetta voi joutua odottelemaan

Lääkeyhtiö Pfizerin ja Biontechin uutiset uudesta lupaavasta rokotteesta otettiin maailmalla hurraten vastaan. Lienee kuitenkin vielä turhan aikaista riemuita, että pandemia olisi tällä ratkaistu. Kannattaisiko rokotetta odotellessa vaihtaa näkökulmaakin? Korona ei ainoastaan pakottanut meitä sietämään epävarmuutta. Jospa se voisi opettaa ottamaan hetkestä kiinni ja nauttimaan siitä.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.