Timo Sipola oli haaveillut kolmekymmentä vuotta purjeveneestä, jonka hän päätti ostaa Tukholmasta ja purjehtia sen Kemiin. Yksin.
Kokeneemmatkin purjehtijat matkaavat mieluummin kaverin kanssa. Sipolalla kokemusta ei ollut yhtään.
Matka Tukholmasta Kemiin kesti 16 päivää, josta kaksikolmasosaa Sipola matkasi purjehtien, loput moottorilla.
Vuosimallia 1976 olevan veneen entiset omistajat opettivat Sipolalle purjehtimista yhden päivän verran. Sipolan vene on nyt turvallisesti Kemin sisäsatamassa, mutta matkan varrella ehti sattua ja tapahtua.
–Maarianhaminassa en saanut moottoria käyntiin, joten jouduin jäämään sinne päiväksi. Onneksi jäin, koska silloin keli oli niin raju.
Moottorille annettiin ensiapua. Se alkoi kuitenkin temppuilla toisen kerran Rauma-Pori -välillä. Silloin Sipola soitti meripelastuksen puhelinnumeroon.
–Moottorin raakasuodatin oli likainen ja märkä. Vika korjaantui vähäksi aikaa, kun suodatin korjattiin.
Raahen korkeudella merenkäynti oli kova. Sipola soitti meripelastukseen ja pääsi turvallisesti satamaan.
–Vanha purjehtija löysi moottorista vian: letku oli rikki ja se korjattiin teipillä.
Sipolan mielestä yksin purjehtimisessa vaikeinta oli satamiin saapuminen. Kun hän ohjasi venettä, oli tähystäminen vaikeaa.
Satamissa hän tutustui muihin purjehtijoihin ja sai heiltä kullanarvoisia vinkkejä. Sipola myöntää, että yhden päivän purjehdusopastuksessa saadut tiedot haihtuivat päästä todella nopeasti.
–Yritin välillä ottaa isopurjetta esiin, mutta enhän minä muistanut, miten se toimii.
Sipola koki matkansa aikana yöpurjehdusta, kaunista auringonpaistetta, kaatosadetta, ukkosta ja salamointia.
Itsevarmuutta kertyi matkan aikana, eikä rantautuminenkaan ollut loppumatkasta niin vaikeaa.
–Huomasin myös, että purjevene saa kyllä kallistua aika paljon.
Hän myöntää kuitenkin, että välillä pelotti.
–Raahen edustalla olin varma, että vene hörppää vettä uppoaa saman tien, hän muistelee.
Nyt Sipolan haave on toteutunut. Hänellä on purjevene.
–Haluan opetella purjehtimaan ihan kunnolla, hän suunnittelee.