Ryhmä Neitilä Oy: Huuto!
Erja Kärkkäinen on koonnut Neitilän väen kanssa äkkiväärän ja uhmakkaan näytelmäpamfletin. Huudossa kuuluvat ite-taiteen omaäänisyys ja sanomisen palo.
Ensimmäinen näytöksen sanoma pysyttelee retrokuoseissa. Vaikka sosiaalisia ongelmia ruoditaan ajattomasti, nykytyön epävarmuuden sijasta puhutaan vanhan liiton työväestä ja byrokratian sijasta köyhiä vastassa ovat rikkaat riistäjät.
Saara Laitila , Sirkka Nurmikumpu ja Leena Pehkonen ihastuttavat suorastaan myyttisenä tylynä naiskolmikkona.
Monissa kemijärveläisissä produktioissa sivuosiin jäänyt Toivo Kelloniemi yltää hänkin väkeviin tulkintoihin.
Väliajan jälkeen nuoriso pääsee ääneen, esitys ponkaisee nykyhetkeen ja alun vanhahtavuus osoittautuukin tietoiseksi. Energiset Pieta Virta ja Mikko Mård heristelevät keskisormea epäolennaisuuksia kauhisteleville vanhuksille.
Kun käsikirjoittaja on myös ohjaaja, ilmaisu lukkiutuu helposti tekstipainotteiseksi. Tältä ei nytkään täysin vältytä. Dramatisointiin jää toisinaan kaipaamaan eloa.
Venkoilua ja suorasanaisuutta yhdistelevä kollaasimainen julistus takoo kuitenkin eteenpäin yhtaikaa yllätyksellisesti ja tasaisen varmasti.
Kuvataiteilija Anssi Hanhelan Korundista hyllytetyt teokset laajentavat kokonaisuutta yhä poikkitaiteellisempaan suuntaan.
Tutut yhteislaulut ja runonlausunta törmäävät satiiriin, jossa etenkin maahanmuuttoteemoissa koetellaan hyvän maun rajoja – ei aina onnistuneesti, mutta kiitettävän rohkeasti.
Perinteinen iltamameininki sulautuu performanssiin, vilpitön kantaaottavuus vääntyy itseironiselle kierteelle.
Neitilän Huuto ei suostu olemaan katsojalle mieliksi. Miksi pitäisikään?