Lapin Kansan pääkirjoitus (5.10.) toteaa, että Suomen ilmastolakiin kirjattu tavoite hiilineutraaliudesta 2035 mennessä on utopia. Näkemys on vaarallinen, koska se voi johtaa luovuttamiseen hetkellä, jolloin meidän pitäisi tehdä enemmän – erityisesti Lapissa.
Arktinen alue lämpenee jopa neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma keskimäärin. Lapin ilmasto lämpenee jo nyt kaksi kertaa nopeammin kuin muu Suomi. Tämä ei ole pelkkä tilastotieto, vaan konkreettinen uhka Lapin luonnolle, elinkeinoille ja ihmisille.
Ilmastotyön lykkääminen tai tavoitteiden madaltaminen vaarantaa Lapin aseman kestävän matkailun kohteena ja vihreän siirtymän investointien houkuttelijana. Maine ei parane sillä, että luovumme kunnianhimoisista tavoitteista – päinvastoin, se rapautuu.
Pääkirjoituksessa viitataan Luonnonvarakeskuksen tutkimukseen, jonka mukaan metsät ovat muuttuneet hiilinieluista päästölähteiksi. Tämä ei ole syy luovuttaa, vaan hälytysmerkki, joka vaatii ilmastohätätilan tunnustamista ja loikkamaisia toimia metsien hiilensidontakyvyn palauttamiseksi sekä hiilivarastojen turvaamiseksi ja lisäämiseksi.
Metsät voivat jälleen olla hiilinieluja, jos niiden käyttöön ja suojeluun panostetaan kunnianhimoisesti ilmastotoimien näkökulmasta. Se, että metsät ja laajemmin maankäyttösektori ovat nyt päästölähde, ei ole pysyvä, meille annettu tila kuten esimerkiksi maantieteellinen sijainti – siihen voidaan vaikuttaa. Ilmastolaista kiinni pitäminen on ensimmäinen askel, jonka tulee johtaa konkreettisiin toimiin.
Ilmastolaki ei ole pelkkä symboli, vaan velvoittava säädös, jonka tarkoitus on ohjata politiikkaa ja päätöksentekoa. Jos lakia ei noudateta, kyse ei ole siitä, että tavoite olisi epärealistinen, vaan siitä, että velvoitteita ei oteta vakavasti. Lain tehtävä ei ole säädellä sitä, mikä tapahtuu itsestään, vaan ohjata yhteiskuntaa kohti yhteistä hyvää, ratkaista laajoja ongelmia ja varmistaa, että eri toimijat sitoutuvat samoihin päämääriin.
Lapin näkökulmasta ilmastotyön lykkääminen vuoteen 2050 ei ole vaihtoehto. Meillä on enemmän menetettävää kuin monilla muilla alueilla ja Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Lapissa jo selvästi.
Talvien lyhentyminen ja lumen määrän vaihtelu, lämpötilojen sahaaminen nollan asteen molemmin puolin, kuumuus ja kuivuus kesäisin sekä kasvava sadanta vaikuttavat sekä luontoon että elinkeinoihin. Tunturit pusikoituvat, uudenlaiset lajit levittäytyvät kohti pohjoista ja porojen ravinnonsaanti vaikeutuu.
Ilmastonmuutos uhkaa monia meille tärkeitä asioita kuten poronhoitoa, luonnon monimuotoisuutta, ainutlaatuista tunturiluontoa sekä Lapin matkailun vetovoimatekijöitä, kuten lumivarmuutta ja luontoympäristöämme.
Toimettomuus uhkaa myös mielikuvia Lapista – esimerkiksi mainettamme vastuullisena matkailukohteena, joka on jo nyt vaarassa. Kuten Ilmastoasiantuntija ja Protect Our Winters Finlandin perustaja Niklas Kaskeala Lapin matkailuparlamentissa totesi: kun suurin osa Lapin matkailun päästöistä syntyy lentoliikenteestä, jota kasvatetaan vuosi vuodelta, vastuullisuudesta ei voi rehellisesti puhua.
Ilmastokriisi näkyy jo vähälumisina talvina, epävarmoina olosuhteina ja pettyneinä turisteina. Näin rakennetaan kuplaa, joka ennemmin tai myöhemmin puhkeaa – eikä se ole taloudellisesti kestävää.
Vahvojen ilmastotoimien vaatiminen on Lapin etu myös siksi, että Lappi voi olla ratkaisujen näyttämö energiamurroksessa. Ilmastotoimet tukevat aluekehitystä: ne vahvistavat aluetaloutta, uudistavat elinkeinoja, luovat työpaikkoja ja parantavat kilpailukykyä.
Niin sanotut vihreän siirtymän investoinnit ja kiertotalous vähentävät kustannuksia, lisäävät huoltovarmuutta ja kuntien vetovoimaa. Investointien toteutuksessa on varmistettava, että siirtymä tapahtuu luonnon ja paikallisyhteisöjen, erityisesti saamelaisten elinkeinojen, ehdoilla.
Suomen ilmastotavoitteet eivät ole riippakivi, vaan kompassi. Ne ohjaavat meitä kohti tulevaisuutta, jossa Lapin luonto, kulttuuri ja elinkeinot voivat kukoistaa. Siksi ilmastolakia ei pidä purkaa – sitä pitää toteuttaa.