”Ei tullut pojasta pai­ni­jaa tai pe­sä­pal­loi­li­jaa”

– Parikymmentä kiloa se painaa ja on kulkenut pelireissuilla mukana jo kuuden vuoden ajan. Onneksi siinä on pyörät alla, niin ei tarvitse koko ajan kantaa.

Näin Team Lakkapään Tuomas Hautala kuvailee toista ”pelikassiaan”. Kyseessä on matkahierontapöytä eli ”plintti”. Hautalan toimenkuvaan kuuluu nimittäin pelaamisen ohella myös joukkueen lihashuolto.

– Lentopallo on minulle edelleen se ykkösjuttu, mutta totta kai on tärkeää pitää omalta osaltani pelikaverit kunnossa. Muutenkin ala kiinnostaa minua, fysioterapeutiksi opiskellut Hautala sanoo.

– Hierontapöydällä oppii tuntemaan ihmistä, on osattava kuunnella.

Paini ja pesäpallo liittyvät vahvasti Pohjanmaahan, niin myös Hautalan lapsuuteen ja nuoruuteen.

– Paini oli minun osalta tosin melko lyhytaikainen kokeilu. Olin lapsena ikäisiäni isokokoisempi, joten jouduin painimaan aina vanhempia poikia vastaan. Pesäpalloa pelasin juniorina useita vuosia. Kopparin nopeasta heittokädestä on hyötyä lentopallossakin, Hautala tietää.

– Ei tullut pojasta painijaa tai pesäpalloilijaa. Lentopallo on ollut päälajini 7-vuotiaasta saakka.

Kuortaneen valmennuskeskus oli Hautalalle luonnollinen paikka suorittaa lukio-opinnot ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Pohjanmaalta lentopalloilijan polku kulki varusmiespalvelukseen Lahden Urheilukouluun ja vantaalaisen Korson Vedon joukkueeseen. Team Lakkapää bongasi lahjakkaan keskipelaajan oululaisen Sun Volleyn raunioilta keväällä 2012.

– Rovaniemi on tuntunut koko ajan kodilta. Missään vaiheessa ei ole ollut tarvetta lähteä muualle. Pelillisesti vaihtelu voisi virkistää, mutta olen tykännyt asua ja pelata täällä.

Kuva: Asko Leskinen

Seitsemättä kautta Lakkapäässä pelaavan Hautalan mieleen on jäänyt erityisesti kausi 2014–15, jolloin joukkueessa oli vain kaksi keskipelaajaa. Molemmat saivat tasaisesti vastuuta ja pelasivat käytännössä kaikki pelit alusta loppuun.

–”Kuren” (toinen keskipelaaja Markus Kaurto) kanssa saatiin treeneissä ja peleissä mukava henki päälle. Uskon, että tilanteesta hyötyivät tuolloin molemmat. Se oli ehkä urani paras kausi tähän mennessä.

Kolmena edelliskautena Hautala on ollut paljolti kolmannen sentterin roolissa. Joukkueeseen hankitut isokokoiset ulkomaalaiset ovat vallanneet pelipaikat.

– Jokainen haluaa varmasti pelata, mutta paikka on myös ansaittava. Itse olen sopeutunut tilanteeseen ja haluan näyttää aina parastani, kun paikka siihen tulee. En myöskään haluaisi mennä sellaiseen joukkueeseen, jossa pelipaikka on itsestäänselvyys.

26-vuotias Hautala pitää itseään keski-ikäisenä lentopalloilijana. Peli vuosia huipputasolla voi olla enemmän edessä kuin takana. Lopettaminen ei ole käynyt vielä kertaakaan mielessä.

– Pelaan niin kauan lentopalloa kuin paikat vain kestävät. Urheilijana haluan mennä koko ajan eteenpäin ja kehittää itseäni.

Hautalan omat urasuunnitelmat menevät samaan suuntaan joukkueen kanssa. Muutaman vaisumman kauden jälkeen Team Lakkapää on noussut takaisin Mestaruusliigan kärkikahinoihin.

– Olisihan se kiva saada joku konkreettinen palkinto pitkästä työstä. Enkä laittaisi vastaan, vaikka se tapahtuisi täällä Rovaniemellä ja olisin itse kentällä. Intohimoa lajia kohtaan minulla kyllä riittää. On hienoa tehdä töitä joukkueena yhteisen tavoitteen eteen.