Kahdeksantoista vuotta. Niin kauan kesti, ennen kuin Carol Levin löysi lääkärin, joka otti hänen selkäkipunsa todesta.
Levin kertoo että hänen kipunsa olivat lamaannuttavia.
– Kaikkeen tekemiseen piti kysyä lupa selältä, se kipu oli minun pomoni.
Levin hakeutui vuosien aikana hoitoon kerta toisensa jälkeen, mutta häntä ei kuunneltu. Yksi lääkäreistä kuittasi ongelman sillä, että 90 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain selkäkivuista.
– Toinen lääkäri tokaisi, ettei nuori, kaunis, terve nainen saisi valittaa. Sen jälkeen hän laskutti siitä käynnistä, josta lähdin kesken itkien.
Levin ei edes saanut särkylääkkeitä, vaikka hänen kipunsa jatkuivat yötä päivää. Hän kertoo käyttäneensä vuosien varrella tuhansia euroja "huuhaahoitoihin", koska lääketiede ei häntä auttanut.
Lopulta Levin jälleen kerran tilasi ajan lääkärille. Tällä kerralla jotain erilaista tapahtui. Lääkäri kuvautti Levinin selän ja lähetti hänet toiselle lääkärille. Tämä puolestaan kysyi Leviniltä, haluaisiko hän lähetteen keskussairaalaan. Siellä Levin tapasi lääkärin, joka totesi, että selkä voitaisiin leikata.
– Olin ällikällä lyöty. Kaikki nämä vuodet minulle oli sanottu, ettei selässäni ollut mitään vikaa.
Leikkaus, johon Levin päätyi 2014, oli välilevyproteesileikkaus. Se muutti hänen elämänsä.
– Minä menetin nuoruuteni sairaudelle, mutta nyt voin elää normaalia elämää ja kokea mitä se on.
Lääkäreille Levinillä on yksi viesti.
– Pitäisi ottaa vakavasti jos potilas hakeutuu hoitoon, ei kukaan hakeudu hoitoon turhaan. Ja jos potilas hakeutuu hoitoon toistuvasti ja sanoo, että minä olen kärsinyt tästä vuosia, niin jumalauta jonkun pitäisi tehdä jotain!