Yksi psykoanalyysin klassista käsitteistä on yliminä. Se viittaa psyyken tasoon, jossa sijaitsevat lapsuudessa opitut arvot. Yliminä toistaa kasvuympäristön käsityksiä siitä, mitä on olla hyvä ihminen ja mikä on oikeaa ja väärää.
Analyytikot puhuvat myös kulttuurisesta yliminästä. Se tarkoittaa jaettuja käsityksiä siitä, miten ihmisen pitäisi elää. Kulttuurinen yliminä rakentuu vuorovaikutuksessa, ja siihen vaikuttavat monenlaiset asenteiden muokkaajat, kuten poliitikot, yritykset ja populaarikulttuuri.
Yksi oman aikamme kulttuurisen yliminän käskyistä kuuluu: toteuta itseäsi ja nauti! Ihmisen pitäisi pyrkiä siis tekemään asioita, jotka tyydyttävät sisäisen, ”todellisen” minän tarpeita. Ihanteellinen yksilö kiipeää Kilimanjarolle ja etsii henkisiä yhteyksiä retriiteissä. Hän on onnellinen ja hehkuu sisäistä kauneutta.
Toinen kulttuurisen yliminän käsky sanoo: häpeä! Häpeä, koska olet länsimainen, hyvin toimeentuleva, valkoinen, setämies. Olet osa vähemmistöjä sortavaa järjestelmää. Vaikka et itse syrjisi, hyvinvointisi perustuu vanhoille valtarakenteille. Sinulla ei olisi rahaa, ellei länsi olisi vuosisatoja surutta riistänyt kolmannen maailman luontoa ja ihmisiä.
Kolmas ja koko ajan äänekkäämpi komento kuuluu: ahdistu! Elämäsi tuhoaa ilmaston ja ympäristön. Yksilöiden valinnoilla on väliä, ja juuri sinä olet siksi syyllinen. Älä lennä, älä syö lihaa äläkä katso videoita netistä. Varsinkaan älä hanki lapsia kuormittamaan ilmastoa lisää!
Yliminän käskyt vaikuttavat meissä, vaikka emme kunnolla tiedostaisi niitä. Niinpä elämme moninaisissa ristiriidoissa.
Miten voi esimerkiksi toteuttaa itseä, jos ei pidä seikkailuista tai koe yhteyttä oikein mihinkään? Entä jos on fyysisesti tai psyykkisesti rikki eikä pysty eikä kykene? Jos on köyhä, pitääkö unelmien tavoittelusta luopua?
Paljoa helpompaa ei ole terveillä ja seikkailumielisillä. Itsensä toteuttaminen kuluttaa usein valitettavan paljon luonnonvaroja ja on joka tapauksessa rikkaiden ja etuoikeutettujen puuhaa. Näitä asioita on koko ajan vaikeampi työntää mielen syrjälle.
Ristiriitoihin voi yrittää vaikuttaa monin tavoin. Jotkut viis veisaavat yliminän käskyistä eivätkä suostu esimerkiksi ahdistumaan. Toiset yrittävät korjata eriarvoisuuksia miten osaavat ja kolmannet välttävät turhaa matkustamista ja vaihtavat sähkön vihreään.
Ehkä voisimme toisinaan pohtia myös sitä, onko itseä ja omaa onnea haettava lopulta kovinkaan kaukaa tai kalliista tavaroista. Jospa olenkin jo tässä, ruskan väreissä, vauvan varpaissa, kiikkustuolissa, piisin valkeassa?