Kapeaa hiekkatietäkin pääsisi perille. Silti tallaamme viimeiset sadat metrit jänkää.
Aitoa kainuunkorpea, jossa pehmeä polku suikertaa mättäiden ja harmaaoksaisten kuusien lomasta kohti määränpäätä.
– Mahdollisimman vähän töminää, isäntä Eero Seppänen, 74, perustelee reitinvalintaa.
Retken etiketin hän on varmistanut jo autolla, joka on jäänyt puomin taakse, vajaan puolen kilometrin päähän.
