Edus­kun­nas­ta: Velkaa vai omai­suu­den myyntiä

Pääministeri Rinteen hallitus ottaa ensiaskeleitaan. Tämän viikon tiistaina ja keskiviikkona eduskunta kävi perusteellisesti läpi hallitusohjelman sisällön. Kiivas keskustelu osoitti, että luvassa on mielenkiintoinen nelivuotiskausi. Eduskunnan toiseksi ja kolmanneksi suurimmat puolueet lyövät varmaan tosissaan.

Hallitusohjelma rakentui omaperäisen ilmiötyöskentelyn tuloksena. Ohjelma on poikkeuksellisen pitkä ja monin osin yksityiskohtainen. Siihen sisältyy paljon kohtia, joista hallituspuolueet tulevat vääntämään keskenään. Erilaisia selvityksiä luvataan tehdä lukuisa määrä.

Kokoomus on hallinnut Suomea pitkään. Viime kaudella se pienimpänä hallituspuolueena juoksutti seinään kummatkin hallituskumppanit. Perussuomalaiset hajosivat ja keskusta koki historiansa suurimman tappion. Sitä lystiä myös vasemmistopuolueet ovat saaneet kokea kylliksi. Kokoomuksella on mahtavat taustavoimat, työnantajajärjestöt ja Suomen valtamedia.

Minulla meni 16 vuotta eduskunnassa, ennen kuin painoin pääministeriäänestyksessä vihreää valoa. Nyt kokeillaan aivan uutta hallituspohjaa. Näemme, onko uudenlaisella kansanrintamahallituksella elintilaa ja tilausta. Vanhojen kansanrintamahallitusten aikaan saatiin aikaan paljon: peruskoulu, maakuntayliopistot, kansanterveyslait ja perustettiin teollisuuslaitoksia myös maakuntiin.

Hallitusohjelman tekstiosat ovat pääsääntöisesti hyviä. Jokaisen hallitusohjelman perusongelma piilee kuitenkin siinä, kuinka tekstiosa ja kylmät numerot kohtaavat toisensa.

Paljon kysymyksiä herää myös Rinteen hallitusohjelmasta. Työllisyysasteen 75 prosentin tavoite on äärimmäisen kova. Sen täyttymiseen kytkeytyy paljon muuta. Jos päätavoite jää vajaaksi, silloin reivataan kurssia.

Itse vierastan sitä, että sinällään tärkeiden tulonsiirtojen ja hankkeiden toteuttamiseksi myydään omistuksia valtionyhtiöissä. Myynti tarkoittaa merkittävistä ja vuosittain kertyvistä osinkotuloista luopumista. Myynneistä saatavien eurojen on syytä tuottaa uutta hyvää kansantalouteen.

Velkaakaan ei tarvitsisi pelätä silloin, kun se käytetään tuottavasti. Suomi saa lainaa käytännössä nollakorolla. Ei velanotto, jos se käytetään oikein, välttämättä ole edes sukupolvikysymys.

Ilta-Sanomien ansioistaan palkittu taloustoimittaja Jan Hurri pohti pääkirjoituksessaan (8.6.2019) samaa. Hän kirjoittaa: ”Jos jostakin kumman syystä jokin sukupolvi saisi päähänsä maksaa kaikki valtion velat pois, päätyisivät nämä lopulliset velkojen kuoletukset valtion silloisille – ja siis samaa sukupolvea edustaville – velkojille eivätkä joillekin jo tuonpuoleiseen väistyneille aiemmille polville.” Sitä on syytä miettiä tosissaan.