Jokin aika sitten Suomessakin riemuittiin, kuinka ensimmäisen kerran EU:n komissiota johtamaan valittiin nainen. Saksan entinen puolustusministeri Ursula von der Leyen nousi tehtäväänsä monivaiheisten valintakiemuroitten jälkeen. Onhan sillä oma merkityksensä, että nainen nousee sellaiselle paikalle, jossa aiemmin on työskennellyt vain miehiä, mutta minua kiinnostaa enemmän se, millaista poliittista linjaa valittu henkilö ajaa olipa hän mies tai nainen.
Tasa-arvoa voi lähestyä myös sellaisesta näkökulmasta, jota toi voimakkaasti esille vast’ikään poismennyt vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Claes Andersson. Keskeisin syy, miksi hän aikoinaan lähti mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, olivat syrjäytyneet miehet.
Pahimpana talvena 1960-luvun lopulla yli neljäkymmentä miestä menehtyi pakkasiin yksistään Helsingissä. He olivat asunnottomia alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia, joista ei juuri kannettu huolta. Syntyi Marraskuun liike, jossa toisena näkyvänä toimijana kunnostautui Ilkka Taipale.
Tasa-arvo-ongelmista nostetaan useimmiten esille naisten palkkasyrjintä, ahdistelutapaukset, perheväkivalta ja lasten hoitovastuun epäoikeudenmukainen jakautuminen. Niihin onkin syytä puuttua. Mutta ovatko sellaiset syrjivät rakenteet poistuneet kokonaan, jotka johtivat Marraskuun liikkeen syntymiseen?
Syrjäytymisen mekanismit ovat moninaiset: koulutuksen puute, työttömyys, sairaudet, asunnottomuus, mielenterveyden ongelmat, päihteiden käyttö ja rikollisuus. Nämä luonteeltaan kasautuvat ongelmat painottuvat voimakkaasti miehiin.
Miesten alkoholikuolleisuus on vieläkin kolminkertainen naisiin verrattuna. Neljä viidesosaa Suomen asunnottomista on miehiä. Vankiloissa rangaistustaan suorittaa yli kymmenen kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Naisten euro on vähemmän kuin miehen, mutta miehen elinvuosi jää lyhyemmäksi.
Olen useamman kerran seurannut läheltä, kun huoltajuuskiistoissa mies luovuttaa, jää jalkoihin eikä saa viranomaisilta – jotka ovat useimmiten naisia – tarvitsemaansa apua. Miesten turvaverkko lienee heikompi eikä apua haluta tai osata hakea. Mies menettää tallaisissa tilanteissa paljon, aivan kuten hänen lapsensakin.
Pitäisikö tasa-arvokysymys mieltää paljon laajemmaksi eikä rajata sitä perinteisen feministisen puheenparren vangiksi? Poliittisessa järjestelmässä sukupuolivaikutusten arvioinnin pitäisi katsoa sekä miehiin että naisiin.
Lapin kansanedustajat kirjoittavat Eduskunnasta-kolumneja vuoroviikoin Uusi Rovaniemi -lehteen. Tällä viikolla vuorossa on vasemmistoliiton Markus Mustajärvi.