Markus Mustajärvi (vas.)
Aloin opiskella metsätalousinsinööriksi Rovaniemen metsäopistossa Hirvaalla 1984. Sallan metsätuhot, jonka syihin liittyen ottivat yhteen pilvenveikot ja pakkasukot, sekä Kessin metsäsodat tulivat tutuiksi metsäopiskelijoille. Paikallisesti väännettiin lukuisten alueiden suojelusta tai hakkuista.
Kotikunnassani Savukoskella metsätalouden merkityksen näki maanantaiaamuisin, kun metsäyhtiöitten ja Metsähallituksen kuljetusautot kiersivät kylää ja poimivat metsurit kyytiin. Samana vuonna, kun aloitin opinnot metsäopistossa, minut valittiin kunnanvaltuustoon. Lähes jokaisen valtuuston kokouksen asialistalla oli jotain metsätalouteen liittyvää.
Metsien pinta-alaverotuksesta luovuttiin keskustalaisen pääministeri Esko Ahon aikana 1990-luvun alkupuoliskolla. Se oli suuri virhe, sillä verojärjestelmä perustui metsän tuottokykyyn, se palkitsi metsiä hyvin hoitavat metsänomistajat verohuojennuksin ja metsävaltaiset kunnat saivat omansa verotuloista.
Metsän eri käyttömuotoja joudutaan aina sovittelemaan yhteen. Lapin luonnonvarojen taloudellisesta hyödyntämisestä tai suojelusta on päätökset aina tehty muualla. Länsi-Lapissa matkailu on noussut niin vahvaksi, että metsiä on suojeltu matkailukäyttöön joko sopimalla tai maksamalla. Samaan aikaan idässä on hakattu raskaimman jälkeen.
Metsähallitus pakkoyhtiöitettiin vast’ikään valheellisin perustein. Hallituspuolueitten kansanedustajien omantunnon rahoittamiseksi lakiin kirjattiin riittävän epämääräisesti jotain yhteiskunnallisista velvoitteista. Ne realisoituivat yt-neuvotteluilmoituksella ja sillä, että kaikkia Metsähallituksen metsureita uhkaavat pitkät lomautukset.
Virallisen selityksen mukaan yhtiöittämisellä ei ole mitään tekemistä lomautusuhan kanssa. Sama virallinen totuus rummutti olemattomasta EU-pakosta, kun pakkoyhtiöittäminen piti saada läpi eduskunnassa ja takkinsa kääntäneille kansanedustajille tarjottua pakotie kuvitteellisen direktiivin taakse piiloon.
Parhaillaan eduskunnassa käsitellään metsäverojyvityksen jakautumista kunnille. Suurempaa uudistusta valmistellaan valtiovarainministeriössä ja se ratkaisee paljon pienten, metsävaltaisten kuntien tulevaisuudesta.
Jos kunnat jäävät nuolemaan näppejään, henkilöstöä karsitaan sekä metsätaloudesta että virkistyskäytöstä ja ylisuuri tuottovaatimus siirtää hakkuita konfliktiherkille alueille, saamme nähdä uusia metsäsotia. Vaikka poromiesten, luonnonsuojelijoiden, henkilöstön ja alueen kuntien vastarinta kumpuaisikin eri lähteistä, voi vastarinta vaikuttaa samaan suuntaan. Silloin Metsähallitus menettää yhteiskunnallisen toimilupansa.
Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä kvartaalikapitalisti Jouko Karvinen ja luonnonsuojelijat löysivät toisensa. Toista kertaa samanlaista asetelmaa ei saa päästää syntymään.