Eettisyyden käsite ruuantuotannossa on viime vuosina käynyt hyvin kapeaksi ja sitä käytetään yleensä arvottamaan kasvisravintoa moraalisesti ylemmäksi kuin eläinperästä ravintoa. Ruokien ekologisuutta ja niiden todellista eettisyyttä ei haluta arvioida, vaan siltä ummistetaan silmät. Eläinperäisten tuotteiden välttely ei kuitenkaan tee ruokavaliosta millään tapaa eettistä, vaan usein jopa päinvastoin.
Esimerkiksi supersuosion saavuttaneeseen avokadoon ja yleisesti käytettyyn soijaan liittyy molempiin vakavia eettisiä ongelmia. Metsiä kaadetaan koko ajan uusien viljelmien tieltä ja viljely aiheuttaa vesipulaa seuduilla, jotka kärsivät siitä jo muutenkin.
Kvinoan suosion lisääntyminen länsimaissa on johtanut hintojen rajuun nousuun, jonka vuoksi Perun ja Bolivian köyhillä ei ole siihen enää varaa ja he joutuvat syömään ulkomailta tuotua prosessoitua ruokaa. Viljelysmaita taas käytetään kysynnän vuoksi ainoastaan kvinoan viljelyyn, joka on johtanut monimuotoisuuden häviämiseen.
Avokadon, soijan ja kvinoan ympäristövaikutukset nousevat merkittäviksi jo pelkästään pitkien kuljetusmatkojen takia. Silti näistä tuotteista valmistettavia ruokia markkinoidaan kuluttajille eettisenä valintana.
Eettisyyden käsite ruuantuotannossa on määriteltävä uudelleen. Tosiasia nimittäin on, että eettisintä ja ekologisinta ruokaa meille suomalaisille on suomalainen, lähellä tuotettu ruoka; oli se sitten lihaa, kalaa, maitoa, kasviksia, marjoja tai sieniä.
Suomalainen maatalouspolitiikka on samalla globaalia ympäristöpolitiikkaa. Maailman kovimmat tuotantoeläinstandardit takaavat, että kotimaista lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla. Riista ja villikala taas ovat takuulla eettisintä ja ekologisinta ruokaa maailmassa. Kotimaiset tuotteet ovat tämän lisäksi terveellisiä, eivätkä ne sisällä vaarallisia antibiootti- tai kemikaalijäämiä. Samoin geenimanipulointi on meillä kielletty.
Suomalaisen lähiruoan käytön lisääminen on yksityiselle tai yhteisölle ainoastaan tahtokysymys. Esimerkiksi Sodankylän kunta sai viime keväänä vuoden lähiruokapalkinnon sen määrätietoisesta työstä lähiruoan eteen.
Kunta irrottautui isosta hankintarenkaasta ja ryhtyi kilpailuttamaan elintarvikkeensa itse. Sodankylän keskuskeittiö uusittiin lähiruoan lisäämisen ehdoilla ja keittiöön rakennettiin erillinen tuotantotekniikka, jolla lähiruoan vastaanottaminen suoraan tuottajilta on mahdollista. Kustannukset eivät nousseet suhteessa entiseen, vaan lähiruoka on aivan yhtä kustannustehokasta kuin puolivalmisteiden käyttö. Kaikki tämä kasvattaa alueellista verohyötyä, luo paikallisia työpaikkoja.
Haastankin jokaisen kansalaisen ja yhteisön Suomen 100-vuotisjuhlavuonna mukaan talkoisiin kotimaisen ruoan puolesta. Syödään monipuolisesti lihaa, kalaa ja kasviksia, mutta varmistetaan, että ne on tuotettu lähellä. Ei unohdeta lihan rinnalta uusia kotimaisia proteiininlähteitä, kuten nyhtökauraa, härkistä ja MiFua. Arvostetaan myös niitä ihmisiä, jotka kasvattavat, metsästävät tai kalastavat ruokansa itse.
Vuoden tärkein vihreä ympäristöteko lähtee jokaisen omasta ruokapöydästä ja siinä pöydässä voidaan hyvällä omallatunnolla tarjoilla myös kotimaista lihaa.