Tämän viikon ehdottomasti tärkein asia eduskunnassa ovat tiedustelulait. Nyt uudistetaan sekä siviili- että sotilastiedustelulakeja ja sen lisäksi perustuslakia. Viikonloppu kuluikin hallituksen esityksiä lukiessa, toista tuhatta sivua tekstiä ja 72 lausuntoa kaupan päälle.
Usein kuulee sanottavan, että ”mitä se haittaa, jos joku lukee viestejäni, jos ei ole mitään salattavaa?” Kysymys tulee kääntää niin päin, että miksi sitten viestejä luetaan, jos ei ole mitään pelättävää?
Hallituksen esitysten valmisteluprosessin aikana on luotu kuva pakosta ja uhasta, jotka edellyttävät viestintäsalaisuuden rikkomista ja perustuslain muuttamista nopeutetussa järjestyksessä. Vaikka perustuslain muutos tehtäisiin ns. normaalissa järjestyksessä, ei lakien voimaantulo viivästy välttämättä kuin muutaman kuukauden.
Voi käydä niin, että tuona ajanjaksona Suomessa tapahtuu jokin terroriteko. Vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä hallituksen esitysten sisällön tai käsittelyaikataulun kanssa, syylliset on jo katsottu valmiiksi. Se on tapa nostattaa poliittista painetta ja sitä työkalua käyttävät turvallisuuskoneistot painostaessaan demokraattisia toimielimiä. Joka tuntee suomen historian, muistaa, että ohrana on ollut joskus valkoinen, joskus punainen.
Lainsäädännön uudistamisen tarve turvallisuussektorilla on kiistaton. Turvallisuuskoneistoilla tulee olla asianmukaiset ja tehokkaat työkalut eri uhkien tunnistamiseen ja niiden eliminoimiseen. Sen rinnalla on muistettava myös kansalaisten perusoikeudet ja demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkit, esimerkiksi vapaa tiedonvälitys ja lähdesuoja.
Demokraattisten toimielinten tulee aina voida valvoa niitä organisaatioita, joille on annettu voima ja valta. Suojelupoliisin valtaoikeudet laajenevat merkittävästi samalla kun siviili- ja sotilastiedustelun resursseja lisätään. Sen vastapainoksi perustetaan tiedusteluvaltuutetun yksikkö ja eduskuntaan tiedusteluvalvontavaliokunta. Ne eivät kykene toteuttamaan sitä tehtävää, joka niille annetaan.
Asetelma, jossa Suojelupoliisi arvioi sen toimintaa valvovien ihmisten kelvollisuuden tehtäväänsä, on demokratialle outo. Koska muulloin rikoksesta epäilty saa valita tutkijansa?
Suomalaiset ovat auktoriteettiuskoista kansaa. Viranomaisten arvostus perustuu kuitenkin siihen, että niillä on hyväksyttävä tavoite, poikkeukselliset toimet ovat välttämättömiä ja toiminnasta on säädetty tarkkarajaisesti ja täsmällisesti.
Tiedustelutoiminta on poliittisesti herkkä alue. Tiedustelutoiminnassa vaihdetaan, varastetaan, ostetaan ja myydään tietoja. Nyt suomalaiset tiedusteluorganisaatiot saavat aivan uuden pelikentän. Suomi on kansainvälisesti kiinnostava maa.
On syytä kysyä, millaista tietoa Suomi jakaa eteenpäin ja millaisilla keinoilla kerättyä tietoa Suomi vastaanottaa muilta? Tietojen luovuttamisesta ulkomaille vastaa viime kädessä yksi henkilö. Tasavallan presidenttiä ja ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa informoidaan vasta jälkikäteen, jos sittenkään.
Demokraattinen valvonta on siitäkin syystä tärkeää, ettei tiedustelutiedon kaupalla vahingoiteta Suomen kansallista etua ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen edun pitää olla aina ensisijainen Uralilta Ugandaan.