Kysyin eduskunnassa ensi vuoden budjetin lähetekeskustelussa puolustusministeri Jussi Niinistöltä hänen kantaansa Salla–Kantalahti -rautatien rakentamiseen. Kysymykseni perustui tietoihin, joiden mukaan puolustusvoimat ja puolustusministeriö vastustaisivat rautatien rakentamista.
Korostin, että rautatien rakentaminen on tärkeää Lapin tulevaisuudelle. Tätä kautta saataisiin nopeasti ja pienin kustannuksin rautatieyhteys Jäämerelle satamaan. Lisäksi avautuisi yhteys Venäjän laajaan rautatieverkkoon. Tämä edistäisi Lapin matkailua. Yhteys hyödyttäisi muutoinkin Lapin ja koko pohjoisen Suomen talouselämää.
Totesin, että tämä hanke ei kilpaile Norjan kautta rakennettavien yhteyksien rakentamisen kanssa, jotka vievät pitkän ajan ja joiden rakentaminen vaatii hyvin paljon varoja. Lisäksi niiden toteutuminen on epävarmaa.
Sanoin, etten ymmärrä sitä, että rautatien rakentamista vastustettaisiin strategisin perustein, kun Venäjälle on jo olemassa rautatieyhteyksiä strategisesti tärkeämmillä alueilla.
Puolustusministeri ei ensin vastannut kysymykseeni. Tein lisäkysymyksen, jossa vaadin vastausta siihen, vastustaako ministeri radan rakentamista, vai voisiko hän tukea sitä.
Tämän toisen kysymyksen Niinistö kiersi väittäen, ettei hän tunne asiaa, eikä se hänelle kuulu, kun on kysymys liikenneverkon kehittämisestä.
Mistä tässä on kysymys?
On ilmeistä, että puolustusvoimien johto vastustaa radan rakentamista. Niinistö tukee alaisiaan, mutta ei halua ottaa asiaan julkisuudessa kantaa.
Yhteyden avaamista tuskin vastustetaan strategisin perustein. Voisiko syynä olla se, että jotkut puolustusvoimien johdossa haluavat edistää Norjan kautta rakennettavan rautatien rakentamista ja kokevat Salla–Kantalahti -yhteyden sen kilpailijana? Halutaanko tällä kenties edistää Suomen Nato-jäsenyyttä?
On väärin asettaa vastakkain Norjan ja Venäjän kautta Jäämerelle suuntautuvat rautatieyhteydet.
Rautatieyhteyden rakentamisella Sallan ja Kantalahden kautta Venäjälle olisi myönteinen strateginen vaikutus. Se edistäisi merkittävällä tavalla yhteistyötä ja vakautta Pohjois-Euroopassa.
Kun toimin vuosina 2007–11 ulkomaankauppaministerinä, pyrin edistämään Salla–Kantalahti -yhteyden rakentamista monin tavoin. Rahoitin muun muassa siihen liittyneitä hankeselvityksiä. Sittemmin EU:n suhteet Venäjään ovat viilentyneet ja yhteistyöhankkeet hiipuneet.
Suomi on kärsinyt EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kiristymisestä ja pakotepäätöksistä enemmän kuin muut jäsenmaat. Varsinkin maatalous ja elintarviketeollisuus ovat tästä kovasti kärsineet.
Suomen tulee olla aktiivinen Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi siten, että pakotteista päästäisiin eroon ja voitaisiin jälleen ryhtyä yhteistyötä kehittämään.
Kun esitin yhdessä Seppo Kääriäisen kanssa tätä koskevan toiveen budjetin lähetekeskustelussa, sain vastaani Ben Zyskowiczin silmittömän Venäjä-vastaisen purkauksen.
Jälkikäteen Ben eduskunnan kuppilassa pyyteli anteeksi käytöstään. Olisi voinut pyytää julkisestikin.