Keskustelu saamelaisten asemasta on jälleen aktivoitunut saamelaiskäräjälain uudistamisen sekä Jäämeren rata -hankkeen myötä. Taustalla vaikuttavat myös saamelaisaktivistien vaatimukset vireillä olevan ILO-169 yleissopimuksen ratifioimisesta sekä pohjoismaisen saamelaissopimuksen käsittely. On sinällään positiivista, että alkuperäiskansastamme puhutaan, mutta saamelaiskulttuurista on syytä olla vakavasti huolissaan.
Saamelaiskulttuuri on nimittäin alkanut näyttäytyä yhä enemmän kaiken mahdollisen kategorisena vastustamisena, uhriutumisena sekä lukittautumisena samanmielisten kuplaan. Se on sääli, sillä tällainen käytös on paras tapa marginalisoida oma asia.
Kaikkien saamelaisten nimissä esiintyvät saamelaisaktivistit eivät enää harrasta yhteiskunnallista keskustelua, vaan levittävät propagandaa sekä kieltäytyvät dialogista eri mieltä olevien kanssa. Kyseessä on huolestuttava suunta, sillä erityisesti nyt on alettu sulkemaan keskustelun ulkopuolelle myös saamelaisia, jotka ajattelevat ”virallisen totuuden” vastaisesti. Tämä on valitettavan tyypillinen käyttäytymismalli saamelaispolitiikassa.
Saamelaisaktivistit esittävät monista asioista aivan ymmärrettäviä ja perusteltuja huolenaiheita. Niiden käsittely vain tulee mahdottomaksi, koska mitään valmiuksia mihinkään kompromisseihin ei koskaan ole.
Leimallista on myös kykenemättömyys katsoa asioita toisten näkökulmasta. On absurdia, että moni pyrkii esimerkiksi kiistämään metsäsaamelais- ja lappalaisidentiteettien olemassaolon. Eivät nämä ihmiset mihinkään katoa, vaikka heidän olemassaoloaan kuinka yrittäisi kiistää.
Paradoksaalista on myös se, että suurimmat saamelaiskysymysten ympärillä vouhkaavat asuvat ja elävät itse saamelaisalueen ulkopuolella. Sieltä onkin valtavan helppoa lietsoa eripuraa ja tuomaroida ihmisten etnisiä identiteettejä, kun ei joudu itse elämään seurausten keskellä.
Moni tavallinen saamelainen kokee tämän tilanteen hyvin stressaavaksi ja kokee helpommaksi vain vaieta. Tämäkin on tyypillistä. Vähemmistöjen omiin vähemmistöihinsä kohdistuva sorto on asia, josta puhutaan tässä maassa aivan liian vähän.