Yksi tämän syksyn kovista politiikan keskustelunaiheista on Postin ja postinjakelun tulevaisuus. Postipalvelut ovat olleet etenkin maaseudulla se viimeinen palvelu, joka on vielä pelannut, kun postit, kaupat ja koulut on keskitetty taajamiin. Nytkö sekin on uhattuna?
Itse lähden siitä tavoitteesta, että postipalvelut eivät huonone nykyisestä – siis että niin kirjeet kuin lehdet jaettaisiin nykyisellä tiheydellä kuten ennenkin, niin maalla kuin kaupungissa. Tämä tavoite on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Kun paperista postia ei lähetetä enää yhtä paljon kuin ennen, Posti on joutunut vaikeuksiin. Voidakseen ylläpitää palvelut on postimaksuja jatkuvasti korotettu tai palveluita heikennetty. Edessä on noidankehä.
Postinjakelu tulisi saada kannattavammaksi. Kylissä asuvat ihmiset voisivat samalla saada uusia palveluita turvaamaan erityisesti vanhojen ihmisten asumista kotona. Mahdottomuus ei saisi olla sekään, että postiauto kuljettaisi postin lisäksi myös ihmisiä, eräänlaisena linjataksina, harvaan asutuilla alueilla. Tällöin postinjakelua voitaisiin saada kustannuksiltaan kannattavammaksi.
Pidän hyvänä, että liikennekaaresta saatiin vastikään sovittua, sillä liikennekaari mahdollistaa nyt myös esimerkiksi postinjakelun ja taksiliikenteen entistä paremman yhdistämisen. Maaseutualueilla postipalveluiden riittävän saatavuuden takaaminen voi edellyttää nyt uusia ratkaisuja. Joudumme pohtimaan, mitä muita palveluita postinjakeluun voitaisiin yhdistää.
Kaupunkipaikoissa postinjakelun turvaaminen on tietysti yhtä tärkeää. Viisipäiväisen jakelun mukanaan tuomat kirjeet ovat yhtä merkittäviä kerrostaloissakin. Liikuntarajoitteisille ja iäkkäille ihmisille tulee taajamissakin haasteita, jos posti kotioven sijaan jaetaankin korttelin toisessa päässä sijaitsevaan jakelupisteeseen.
Edelleen suuri osa suomalaisista käyttää perinteistä postia ja lukee paperilehtiä. Palveluiden toimivuuteen on voitava luottaa. Postin jakelun merkityksen huomaa parhaiten silloin, kun siinä ilmenee ongelmia. Rovaniemellä on kuluneen vuoden kesällä ja myös viime talvena ollut viivästyksiä postinjakelun suhteen. Syyksi on kerrottu työntekijöiden äkilliset sairastumiset ja sijaispula.
Voi olla , että tulevaisuudessa elämme lähes paperittomassa yhteiskunnassa ja sähköinen tiedonvälitys korvaa kaiken kirjepostin. Toistaiseksi niin ei ole. Pitää muistaa sekin, että aikanaan ennustettiin tietokoneiden yleistymisen johtavan paperittomiin konttoreihin. Kuitenkin eduskunnassa minunkin työpöytäni täyttyy koko ajan valtavista paperikasoista, ja sama on varmasti muidenkin edustajien kohdalla.
Eiköhän käsin kirjoitettu kirje ja kortti ole tulevaisuudessakin oma yhteydenpitomuotonsa, joka alleviivaa henkilökohtaisuutta.
Postilaki on valmisteilla ja koetan parhaani mukaan vaikuttaa siihen postin hallintoneuvoston sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä, että posti saadaan asiallisesti ja ajoissa jaettua meillä Lapissakin. Ottakaa yhteyttä ja antakaa palautetta!