Mikko Kärnä (kesk.)
Kuntavaalien lähestymisen voi aistia, kun pääkaupunkiseudulta hyökätään häikäilemättä muuta Suomea kohtaan. Viimeisimpänä sotatorveen töräytti vihreiden kuntavaaliehdokas Mikko Kiesiläinen, jonka mielestä Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu maksavat kohtuuttoman paljon verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta.
Kiesiläinen näkee tasausjärjestelmän syövän resursseja pääkaupunkiseudun kehittämiseltä ja vaatii järjestelmän uudistamista, koska "useat kunnat ovat tulleet täysin riippuvaisiksi valtionosuusjärjestelmästä". Kiesiläisen sotatorven törinä vedonnee perushelsinkiläiseen äänestäjään, vaikka puhalluksesta onkin puhti pois. Perustelut ovat nimittäin väärät.
Kiesiläinen, kuten niin moni muukin, unohtaa tässä keskustelussa, että jokainen kunta on riippuvainen valtionosuusjärjestelmästä. Valtionosuudet eivät myöskään ole avustus, vaan valtion maksama korvaus kunnille sen säätämien velvoitteiden toteuttamisesta.
Euroissa mitattuna eniten valtionosuuksia saa, yllätys, yllätys, Uusimaa. Sille jaetaan noin 8,8 miljardin euron valtionosuuspotista 1,1 miljardia. Kiesiläinen on oikeassa siinä, että myös tasausta tapahtuu, mutta niin pitääkin. Näin tasataan alueiden välisiä eroja, jotka johtuvat esimerkiksi tulopohjasta, väestörakenteesta tai pitkistä etäisyyksistä ja harvasta asutuksesta.
Pääkaupunkiseutu hyötyy muusta Suomesta monin eri tavoin. Monen suuren yrityksen pääkonttorit sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, vaikka varsinainen tuotanto tapahtuukin muualla. Yhteisöverotulot tasataan kuitenkin kuntien kesken työpaikkojen suhteessa ja suurin hyötyjä on tällöin pääkaupunkiseutu. Pohtikaapa vaikka kuinka monta maitotilaa on Helsingissä, jossa Valion pääkonttori sijaitsee? Tai montako kuutiota metsää hakataan Vantaalla, jonne Metsähallituksen hallinto on keskitetty? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä yli 80% Suomen teollisuudesta sijaitsee pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Keskustelussa unohdetaan myös autuaasti kaikki valtionhallinnon ja valtionyhtiöiden pääkaupunkiseudulle keskitetyt työpaikat, joita on Uudellamaalla ylivertaisesti eniten mitattuna niin määrässä kuin osuutena kaikista maakunnan työpaikoista. Kokonaisuutena näitä työpaikkoja on pääkaupunkiseudulla 83 758 eli 45% kaikista valtion työpaikoista. Ne taas muodostavat 11 %:n osuuden maakunnan työpaikoista koko maan keskiarvon ollessa 8%.
Mikäli tämä suhteellinen osuus tasattaisiin muun maan kanssa samaan rajaan, tarkoittaisi se noin 23 000 työpaikan menetystä. Olisiko Kiesiläinen ehdotuksensa vastineena valmis poistamaan kaikki pääkaupunkiseudulle osoitetut kansalliset ja EU-tason kehittämistuet? Surullisenkuuluisa länsimetro, raidejokeri tai kehärata eivät olisi koskaan valmistuneet tai valmistuisi ilman muun maan tukea.
On hyvä muistaa, että valtionosuusjärjestelmää ei kaupungin- tai kunnanvaltuustoissa muuteta. Sellaiset päätökset tekee eduskunta.
Itse olen loputtoman kyllästynyt kuuntelemaan tätä jatkuvaa ja perusteetonta puhetta pääkaupunkiseudusta "muun Suomen elättäjänä". Se ei yksinkertaisesti ole totta, vaan Suomi on yksi iso kokonaisuus, jonka eri alueet hyötyvät toisistaan.
Vastakkainasettelusta pitäisikin siirtyä rakentavaan dialogiin koko maan kehittämisestä siten, että eri alueet tukisivat toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi koko maan yhdistävä kehittämishanke voisi olla Jäämeren rautatien ja Tallinnan tunnelin rakentaminen, jolloin loisimme koko maata hyödyttävän uuden väylän Jäämerelle ja Eurooppaan.