Kolumni

Eduskunnasta: Lähde luontoon ja ota ystävät mukaan!

-

Muutamien kesätapahtumien lisäksi vietin ison osan heinäkuun lomapäivistäni perheen ja ystävien kanssa luonnossa retkeillen. Yksi vuorikin tuli Pohjois-Norjassa valloitettua. Samalla sain, aivan kuin sivutuotteena, sopivaa etäisyyttä arjen normaaleista työasioista.

Huomasin, että pienet tauot politiikan ”oravanpyörästä” auttavat myös näkemään asioita kirkkaammin. Meillä kaikilla on välillä tarve pysähtyä mietiskelemään, jotta osaamme tehdä oikeita ratkaisuja ja suunnata energiaamme oikeisiin asioihin. Metsä on terapeuttinen ympäristö ja luo siten tällaiseen pohtimiseen erinomaiset puitteet. Joskus on siis hyvä mennä metsään, jotta ei mene metsään.

Kansallispuistoja ja retkeilyalueita kierrellessä tulee vastaan myös työhöni liittyvä sanaton viesti. Liian monessa paikassa rakenteet ovat päässeet huonoon kuntoon. Toki matkalle sattui myös juuri korjattuja ja hyväkuntoisia reittejä.

Pitkospuiden, laavujen ja kotien ylläpitoon tarvitaan nyt kuitenkin kymmenen vuoden korjausohjelma. Tämän eteen lupaan tehdä töitä tällä vaalikaudella.

Elokuun alussa työt alkoivat sitten toden teolla. Sain toimia muun muassa puheenjohtajana Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien yhteisessä huippukokouksessa Kuopiossa. Mieleeni jäi mielenkiintoisten keskustelujen ja puheenvuorojen keskellä erityisesti aluemaantieteen professori Sami Moision esittelemät tutkimustulokset.

Ensimmäinen kertoi siitä, kuinka usein ihmiset tapaavat muutoin kuin työasioissa ystäviään ja sukulaisiaan. Ero ruuhka-Suomen ja maakunnissa asuvien kesken oli merkittävä. Maakunnissa asuvat tapasivat selvästi useammin ystäviään ja sukulaisiaan.

Toinen tutkimustulos kertoi kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat yleensä elämäänsä. Tässäkin ero oli vastaavasti selkeä siten, että maakunnissa asuvien tyytyväisyys oli selvästi korkeampi.

En tiedä, rohkenisinko näistä vetää sellaisen johtopäätöksen, että ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty aika lisää tyytyväisyyttä elämään yleensä. Asuinpaikalla näyttää ainakin olevan merkitystä ihmisten tyytyväisyyteen ja ajankäyttöön ystävien kanssa.

Senkin olen huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, sitä harvemmin ystävät valittavat, että onpa tullut tehtyä aivan liian vähän töitä. Useammin kuulee, että liian vähän on tullut oltua perheen ja ystävien kanssa. Vaikka yhteiskuntamme rattaat pyörivät vain työllä ja yrittäjyydellä, emme saa unohtaa ystäviä ja sosiaalisia suhteita. Ne ovat tärkeää osa onnellista elämää.

Kun seuraavan kerran lähdemme luontoon, ottakaamme ystävätkin mukaan. Se vasta on mukavaa, vaikka metsässä viihtyy kyllä yksinkin.