Edus­kun­nas­ta: Ko­ti­mais­ta puu­kui­tua tar­vi­taan muovin tilalle

Metsä on suomalaisille syvästi henkilökohtainen. Metsä on ollut historiassa suoja ja turva. Metsä on antanut asumuksen ja elannon. Metsä on ollut kansantaloutemme selkäranka. Metsään liittyvässä tutkimuksessa ja tilastoinnissa Suomi on maailman kärkeä. Saamme nauttia metsän rauhasta ja metsäluonnon monimuotoisuudesta.

Metsiin liittyy monenlaisia toiveita ja sen vuoksi metsä on Suomessa myös hyvin poliittinen asia.

Aina välillä kuulee sanottavan, ettei suomalaista metsää saa jalostaa selluksi, vaan pitäisi tehdä korkeamman jalostusasteen tuotteita. Vaade korkeamman lisäarvon tuotteiden kehittämisestä on toki oikea. Tämä vaade tulee esittää kaikille toimialoille pysyväisluonteisesti.

On kuitenkin tärkeää huomata, miten tähän päästään. Emme elä suunnitelmataloudessa, jossa tuotannosta päättäisi valtio. Vapaassa markkinataloudessa hankkeista päättävät niitä virittävät yritykset. Yritysten tulee olla kannattavia, mikä edellyttää voitollista liiketoimintaa. Jos tuote ei myy, sitä ei kauaa tehdä. Kilpailu on kovaa.

Valtio voi luoda yrityksille edellytyksiä kehittää uutta ja pärjätä maailmalla. Tätä julkisin varoin tuettavaa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa on Suomessa suunnattu jo pitkään uusiin biotalouden tuotteisiin.

Tuloksiakin näkyy. Uusiutuva diesel, biohajoavat pakkaukset, puusta tehtävät tekstiilit ovat kaikki monelta osin suomalaista osaamista.

Pikainen vilkaisu kenen tahansa kotiin paljastaa valtavan määrän muovia. Olemme riippuvaisia öljypohjaisista muoveista. Iso osa niistä voitaisiin korvata kotimaisilla biopohjaisilla tuotteilla.

Pohdi hetki viimeisintä ruokakoriasi, moni tuotteista on taidettu vuorata muoviin. Näistä pakkauksista moni pystyttäisiin korvaamaan biohajoavilla tuotteilla.

Mieti hetki ulkoiluvaatteitasi. Aika monessa niistä on öljypohjaisia keinokuituja, tulevaisuudessa toivottavasti puukuituja.

Se on se sama sellu, mitä tarvitaan myös näiden uusien tuotteiden pohjalle.

Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä täytyy kantaa huolta. Monimuotoisuus on huomioitava ja sitä jatkuvasti parannettava.

Puuta on metsissämme enemmän kuin koskaan, mutta metsälajien kehitys ei ole sellainen kuin haluaisimme. Pelkkä suojelun lisääminen ei toimi, vaan myös metsien talouskäytön tulee huomioida uhanalaiset lajit ja luontotyypit vielä nykyistä paremmin.

Meidän tulee edelleen monipuolistaa elinkeinorakennettamme niin Lapissa kuin koko maassa. Muutamien tärkeiden vientialojen lisäksi tulee luoda myös kokonaan uutta. Ollaksemme monipuolinen, pitää olemassa olevan toiminnan pysyä maailman kärjessä ja jatkuvasti kehittyä sekä laittaa uusia siemeniä liikkeelle.

Lapissa tässä on edistytty matkailun myötä. Kansallisesti ja maakunnallisesta elinkeinojen monipuolistamisessa riittää työtä tulevaisuuteenkin.