On oivallista palata ajatuksissa vuosikymmeniä taaksepäin, aikaan, joka oli sitä kuuluisaa hyvää vanhaa aikaa. Esimerkki omasta nuoruudestani. Pääsin Lapin rajavartioston palvelukseen pian täytettyäni 18 vuotta. Olin käynyt ajan tavan mukaan armeijan 17-vuotiaana.
Suuri haaveeni oli päästä nimenomaan Rajavartiostoon. Työpaikka oli varma. Lapin rajavartiostolla oli neljä rajakomppaniaa ja kymmeniä vartioasemia, tuhannen miestä. Joka vartiolla oli päällikkö ja varamiehiä.
Tänään Lapin rajavartiostolla on yksi iso alue, jolla komentaja. Rajan varressa ei ole vartioasemia kuin muutama. Työpaikka on parilla sadalla entisen tuhannen sijaan. Toiminta keskittyy ylikulkua valvoviin raja-asemiin. Tekniikka hoitaa loput, kameroita on kaikkialla ympäristössä.
Poliisi oli saman tavan mukaan aina läsnä arjessa, nimismies oli joka kunnassa. Puhelintoimintaa hoiteli Tele, joka rakensi linjat ympäri Lapin. Joka kunnassa oli oma terveyskeskus ja työvoimatoimisto. Jokaista johti päällikkö. Nämä henkilöt olivat ”aito sisäpiiri”. Myös Lapin läänillä oli omansa, ”isot pojat”.
Monet asiat ovat muuttuneet ja muutosta tehdään eduskunnassa. Nyt uudistuksen voima on edennyt maakuntien hallintomalliin ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen. Muutokset ovat nyt välttämättömät: ollaan lähes pakon edessä, rahat eivät riitä.
Sote-uudistus on pakko jo senkin vuoksi, että hanketta on rusikoitu eteenpäin väellä ja voimalla. Paluuta ei ole. Jos nyt lyömme jarrut päälle, maali on selvä: yksityiset kaappaavat lopunkin sosiaali- ja terveystoimen kuten Meri-Lapissa.
Maakuntien hallintomalli on nyt puntarissa. Pinnan alla, lähinnä muutosta valmistelevat virkamiehet, kunnanjohtajat ja suurimman puolueen poliitikot sekä toiminnanjohtajat vetävät piuhoja. Suuri valta siirtyy ministeriöiltä maakuntiin.
Palataan vanhaan hyvään aikaan, ”maaherrojen” aikaan. Suuri puolue, joka voittaa vaalit, vie silloin venettä. Lapissa lyödään kokoon mallia, jossa koplataan yhteen yksi johtokunta ja kaksi lautakuntaa. Johtokunta käyttää kaiken talouden vallan, miljardit. Johtokunnan osaajia ”etsitään”.
Palaan alkuun. Vei vuosikymmeniä mullistaa suuret organisaatiot. Siitä on otettava oppia. On tärkeää, että eduskunta käsittelee sote- ja maakuntalait tarkkaan ja rauhassa. Perustuslakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat aallonharjalla. Niillä on vastuu siitä, että kansalaiset saavat oikeaan aikaan maakuntavaalit ja valinnanvapauden. Turha kiire ja painostus pois.
Erikoissairaanhoito sentään jää yhteiskunnalle. Sen vuoksi ymmärrän hyvin, miksi puhemies Paula Risikko ohjaa maakuntauudistuksen ja soten äänestyksen aikataulun syksyyn. Siitä saamme vähintään kuusi kuukautta aikaa kertoa, mistä ihmiset äänestävät ja mille puolueelle tai koalitiolle valta aikanaan siirtyy.
Kannattaa valmistautua huolella, vanha hyvä aika saattaa tehdä paluun. Älkää olko sinisilmäisiä, ympäristössä tapahtuu kaiken aikaa. Meri-Lapin lupa tuli Avilta heti puoluekokousten ja puheenjohtajien valintojen jälkeen. Hassu yhteensattuma.
Yksi asia ei muutu. Demokratian vartijoita tarvittiin silloin ja tarvitaan juuri nyt. Veikko Vennamon sanoin: ”Kyllä kansa tietää”. Tämä aika tekee paluutaan. Tulkaa ehdokkaaksi. Myös median pitää nyt uskaltaa, sen etsikko-aika on yllättäen palannut. Vallan pöytiin ei kannata tällä kertaa sännätä, samaa laulua laulamaan.