Sipilän hallituksen toimesta hyvinvointiyhteiskunnan perusteita rapautetaan ennen näkemättömällä tavalla. Hyvinvointivaltiosta on tullut kauppatavaraa ja markkinaehtoistaminen on voimissaan.
Nyt liipasimella ovat sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut, jossa markkinoille on luvattu valinnanvapauden nimissä 5,3 miljardia euroa. Valitettavasti uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, kuten terveyserojen kaventuminen, kustannusten nousun taittuminen tai saumattomien hoitoketjujen toteutuminen, ovat jääneet sivuraiteille. Tärkeintä tuntuu vain olevan, että saadaan tehtyä bisnestä.
Maakuntauudistusta viedään rinnan sote-uudistuksen kanssa. Vaikka vaalikausi on lähes lopussa, niin suurin edunvalvonnallinen kysymys on vielä edessä.
Lapin maakunnan rahoitus on tuoreimpien koelaskelmien osalta kaltevalla pohjalla. Lapilta ollaan leikkaamassa rahaa 33,6 miljoonaa euroa, joka tarkoittaa 187 euroa asukasta kohti nykyiseen tasoon verrattuna. Lisäksi Lapille tulevaan rahoituspottiin alkaa indeksileikkuri purra vuoteen 2030 mennessä ja sekin on maan toiseksi suurin. Lappi on uudistuksessa maakunnista kärsijöiden kärkipäässä Uudenmaan ohella.
Iso kysymys onkin, kuinka turvaamme jäljellä jäävällä rahoituksella palvelut harvaan asutussa ja pitkien etäisyyksien maakunnassa. Käytännössä uudistuksessa kysymys on siis pelkästään maakuntien välisen rahoituksen uudelleen jaosta.
Kun huomioidaan, että 63 miljoonaa euroa maakunnalle osoitetuista rahoista on jo sidottu Mehiläinen Länsi-Pohjan yhteisyrityksen sopimukseen, niin jäljelle jäävällä osuudella tulee rahoitettavaksi koko muun Lapin sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut maakunnan tehtävät.
Saamen kotiseutualueen kuntien osalta kotiseutualueen perusteella maksettavaa valtionosuutta ollaan alentamassa noin 69 prosenttia eli yhteensä (Utsjoki, Sodankylä, Inari, Enontekiö) osalta noin 2,4 miljoonaa euroa. Tämä menee maakuntien yhteiseen pottiin, jonka jakoperusteissa ei saamen kielten perustetta ole.
Valtiovarainministeriön mukaan asia on huomioitu, kun valmistelun aikana Lapin vaatimuksesta lisättiin harvan asutuksen painokerrointa. Meidän näkökulmasta ei kuitenkaan riittävästi, eikä sillä ole muutenkaan mitään tekemistä saamelaisten palveluiden turvaamisen kannalta. Lisäksi ministeriö on nipistämässä Lapilta käräjille osoitetun 480 000 euron vuosittaisen erillismäärärahan, jolla on hankittu sote-palveluita.
Jos rahoituksen tasoa ei saada kuntoon, niin ennen pitkää löydämme itsemme Oulun sylistä. Sote-uudistusta johtava Päivi Nerg otti jo heinäkuussa kantaa siihen, että maakuntien määrä tulee pienenemään suunnitteilla olevasta kahdeksastatoista. Uuden maakunnan päättäjät ovat heti alkuun epäkiitollisen tehtävän edessä, jossa kysymykseen tulee palveluiden karsinta tai taksojen ja maksujen nosto.