Työmarkkinoilla työntekijä myy työpanostaan ja työnantaja ostaa, jos on sen tarpeessa. Työntekijä olettaa tulevansa työpanoksestaan saamalla palkalla toimeen. Työnantaja taas laskee, että työntekijän panos on arvoltaan suurempi, kuin hänen palkkaamisen kustannukset.
Suomalainen työmarkkinamalli perustuu sopimiseen. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat työnteon ehdoista, ja valtiovalta valmistelee työelämää koskevan lainsäädännön. Korporatiivisella työmarkkinajärjestelmällä ja demokraattisesti valitulla poliittisella päätöksenteolla on aina jännitteinen suhde. Kansanedustajat saavat valtakirjansa vaaleissa. Ammattiyhdistysliikkeen perustana on vapaa yhdistymisoikeus ja -vapaus.
Vaikka kolmikantainen sopimisen malli on toiminut aika ajoin kankeasti, on se taannut työmarkkinoilla ennustettavuutta ja vakautta. Korkea työtekijöiden järjestäytymisaste on tuonut ammattiyhdistysliikkeelle joukkovoimaa, mutta samalla sitouttanut työntekijät sopimuskulttuuriin. Suomessa työtaistelutoimia on ollut loppujen lopuksi vähän. Työnteon ehtojen yleissitovuus pakottaa myös ne työnantajat ja -tekijät ruotuun, jotka haluaisivat vapaamatkustajiksi toisten kustannuksella.
Parhaillaan kärjistyvä kiista irtisanomissuojan heikentämisestä on vain pitkän ketjun viimeisin lenkki. Pääministeri Sipilän hallituskautta leimaa halu runnoa työelämää koskevat päätökset läpi seurauksista piittaamatta. Kilpailukykysopimus, aktiivimalli ja työttömyysturvan heikennykset ovat luoneet työmarkkinoille pelon ilmapiirin. Suotta ei työmarkkinoiden heikompi osapuoli epäile hallituksen aikeita.
Olen itse toiminut työnantajana ja esimiesasemassa useissa organisaatioissa. Olen joutunut irtisanomaan ja purkamaan työsuhteen aivan liian monta kertaa. Koskaan tilanteet eivät ole tuntuneet miellyttäviltä. Mutta kokemus osoittaa, että työntekijästä pääsee kyllä eroon, jos aihetta ilmenee. Sen vuoksi ei tarvitse irtisanomissuojaa heikentää.
Sipilän hallitus on syönyt kolme vuotta Elinkeinoelämän keskusliiton kädestä. Nyt alkaa sitten loppukiri yrittäjäjärjestön suuntaan. Se on muuten juuri Elinkeinoelämän keskusliitto, joka on pitänyt yrittäjät kolmikantaisen sopimisen ulkopuolella. Eikä suurimpia yrityksiä edustava liitto aio katsoa toimettomana, jos irtisanomiskiista maksatetaan heidän jäsenyrityksilleen.
Vaikka ammattiyhdistysliikkeen toiminnassakin on petrattavaa, on se kuitenkin tavan työntekijän henkivakuutus. Ammattiyhdistysliike syntyi aikoinaan tarpeesta. Työntekijöiden yhteinen kokemus, edut ja uhat ohjasivat yhdistymään. Työnantajienkin oli parempi neuvotella kollektiivisen vastapuolen kanssa kuin jokaisen työntekijän kanssa erikseen.
Takavuosina työmarkkinajohtajat jättivät toinen toiselleen kunniallisen perääntymistien, silloin kun työmarkkinoiden kiistat alkoivat kuumentua. Nyt sellaisesta ennakoinnista ei näy merkkiäkään, ei työmarkkinajärjestöjen eikä hallituksen suunnassa.
Hallituksen saama luottamus eduskunnan äänestyksessä ei kauas kanna. Jos kysyy itseltään, vastauskin on useimmiten oikeanlainen.