Asuinpaikka määrittää yhä liikaa sitä, miten ja millaista erityisopetusta lapsi ja nuori saa. Tukea annetaan sen mukaan, mikä käytäntö kunnassa on, eikä sen mukaan, mitä lapsi tarvitsee, kärjistää apulaisprofessori Mari-Pauliina Vainikainen Tampereen yliopistosta.
Ongelma koskee sekä varhaiskasvatusta että perusopetusta.
– Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa on kuntia, joissa yksikään lapsi ei ole erityisen tuen piirissä. Toisissa kunnissa tuen piirissä olevien osuus on jopa kymmeniä prosentteja, kertoo tutkija Maiju Paananen Tampereen yliopistosta.
Hallitus päätti keväällä 2017 teettää selvityksen erityisopetuksen kehittämistarpeista. Tampereen ja Helsingin yliopiston tekemä selvitys julkaistiin torstaina Helsingissä.
Ryhmän koolla ei merkitystä
Perusopetuksessa rehtorit toivovat lisää rahaa ja henkilöstöä etenkin osa-aikaiseen erityisopetukseen. Keskeisenä tukikeinona pidetyn tukiopetuksen rahoja jää toisaalta käyttämättä joka kolmannessa koulussa.
Oppimistulosten kannalta ei näytä olevan väliä, opiskelevatko tukea tarvitsevat pienryhmässä vai isossa luokassa, vaan he kehittyvät molemmissa samalla tavalla. Pienryhmissä oppilaat kuitenkin itse arvioivat oman osaamisensa paremmaksi kuin isossa ryhmässä.
– Lasketaanko pienryhmissä vaatimustasoa? Sitä ei tiedetä, Vainikainen sanoi.
Tutkijat myös harmittelivat sitä, että monissa kouluissa oppilaat yhä ohitetaan. He eivät siis pääse mukaan arvioimaan ja suunnittelemaan, tarvitsevatko he tukea ja millaista tukea.
Siirtymistä jatko-opintoihin tuettava
Selvityksen perusteella tukea saaneet tarvitsisivat apua siirtyessään perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen.
– Ikävä havainto on, että heillä on selvästi suurempi riski jäädä ilman opiskelupaikkaa ensimmäisenä peruskoulun jälkeisenä syksynä, Vainikainen totesi.
Valtaosa tehostettua tai erityistä tukea saaneista oppilaista siirtyy kuitenkin muun ikäluokan tapaan toisen asteen opintoihin heti peruskoulun jälkeen, yleensä ammatillisiin opintoihin. Lukioon heistä jatkaa lähinnä tehostettua tukea saaneita tyttöjä.
Kunnallisen ja yksityisen työjako?
Varhaiskasvatuksessa lasten tukemisesta on säädelty väljemmin kuin perusopetuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö asettaakin nyt työryhmän tekemään esitykset siitä, miten tuki tulisi varhaiskasvatuksessa toteuttaa.
Työryhmä selvittää myös kunnallisen ja yksityisen päivähoidon työnjakoa.
Tutkija Paanasen mukaan sekä yksityiset päiväkodit että kuntien palveluohjaus näyttävät paimentavan erityisesti laajempaa tukea tarvitsevia lapsia kuntien päivähoidon piiriin.
– Tuen järjestely vaatii taloudellisia resursseja, eikä yksityisen varhaiskasvatuksen osalta näytä olevan selvää, kuka on vastuussa lisäkustannusten kattamisesta, selvityksessä todetaan.
Yleisestä tuesta erityiseen tukeen
Perusopetuslaissa oppimisen ja koulunkäynnin tuki on jaettu kolmeen luokkaan. Tuki voi tarkoittaa esimerkiksi tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, avustajapalveluja ja erityisiä apuvälineitä.
Kevein keino tukea oppilasta on yleinen tuki. Sen aloittamiseen ei tarvita erityisiä tutkimuksia tai päätöksiä.
Tehostettu tuki on oppimisen ja koulunkäynnin jatkuvampaa, voimakkaampaa ja yksilöllisempää tukemista. Siitä päätetään yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa.
Erityinen tuki koostuu erityisopetuksesta ja muusta oppilaan tarvitsemasta tuesta. Huoltajan tuki, moniammatillinen yhteistyö ja yksilöllinen ohjaus ovat tärkeitä.
Perusopetuksessa olevista lapsista ja nuorista 54 000 on tehostetun ja 43 000 erityisen tuen piirissä. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevia arvioidaan olevan noin 10 000.