Ville Saarinen innostui elektronisesta musiikista 11-vuotiaana. Tuolloin pinnalle nousi muun muassa dj-artisti ja musiikkituottaja Avicii, oikealta nimeltään Tim Bergling.
– Minusta oli hienoa, että esiintyjä kävelee yksi dj-pöydän taakse ja saa koko yleisön huomion. Välkkyvät valot ja bailubiisit tekivät vaikutuksen, 19-vuotias Saarinen muistelee.
Saarinen on soittanut kitaraa 8-vuotiaasta asti, ja teini-ikäiseksi asti hän soitti erilaisissa bändeissä.
Pari vuotta sitten Saarinen latasi iPadiinsa ohjelman, jolla pystyi tekemään dj-juttuja Spotifyn kautta.
–Dj-homma vei mennessään, ja bändeissä soittaminen jäi vähemmälle.
Dj-harrastuksen voi siis aloittaa melko helposti.
–Sovelluskaupasta löytyy useita dj-sovelluksia, joilla pääsee alkuun, Saarinen selvittää.
Soittamista hän opetteli netistä ja Youtube-videoiden avulla ja itse kokeilemalla.
Kun sana Saarisen harrastuksesta levisi, alkoi Saariselle tulla pienimuotoisia keikkoja esimerkiksi lukiolaisten bileissä.
Oikean dj-pöydän Saarinen osti ylioppilaslahjarahoilla.
–Ostin itselleni ihan kunnon pöydän ja tietokoneen. Minulla on Pioneerin dj-controller, joka on yhdistetty tietokoneeseen. Tietokoneella on siis biisit, joita soitan ja controllerpöydällä ohjaan sitä, mistä kohdista biisejä soitetaan. Oma pöytäni on vähän kalliimpi, mutta ihan hyvän aloittelijapöydän saa parilla sadalla eurolla. Tarvitaan myös kuulokkeet, jolla voi kuunnella omaa tekemistä ja kaiuttimet, joista voi soittaa musiikin ulos, hän luettelee.
Saarinen rakentaa soitettavan settinsä kohdeyleisön mukaan.
–Mietin, ketä yleisössä on ja päätän sen mukaan, mitä soitan. Sen jälkeen, kun olen löytänyt muutaman sopivan biisin, alan etsiä kappaleita lisää samasta kategoriasta. Kappaleiden tunnelmat voivat vaihdella rennommasta meiningistä rajumpaan. Jos keikalla tuntuu, että yleisö haluaa tanssia, niin soitan rajumpaa. Jos näyttää, että yleisö alkaa väsyä, soitan rauhallisempaa välillä, Saarinen kuvailee.
Vaikka Saarinen tekee dj-keikkojaan asiakaspalvelutyönä, on hänellä muotoutunut oma tyyli.
–Nautin itse vähän rankemmasta säröisestä tyylistä. Valtavirtaiseen musiikkiin vähän turtuu. Elektronisen musiikin maailma on laaja, sieltä löytyy jokaiselle jotakin, hän pohtii.
Dj-harrastus tukee Saarista oman elektronisen musiikin tekemisessä. Saarinen tuottaa myös rap-musiikkia.
–Omat projektini ovat iloisia ja kepeitä. Osaan tehdä myös haikeampaa ja rauhallisempaa musiikkia. Rap-biisit ovat hyökkäävämpiä.
Saarinen on tehnyt rap-musiikkia kemiläisen taiteilijanimeä Luopio käyttävän artistin kanssa.
Musiikin tekeminen etenee Saarisella siten, että hänen päässään soi melodia, jonka hän siirtää tietokoneelle.
– Melodian ympärille rakennan kerroksia. Minulle on tärkeää, että soundi kuulostaa täyteläiseltä.
Ville Saarinen on opiskellut musiikkiopistossa kymmenenvuotiaasta kuusitoistavuotiaaksi.
– Musiikkiopisto teoriatunteineen on antanut hyvän pohjan. Olisi paljon vaikeampaa tehdä konemusiikkia, jos ei ymmärtäisi musiikin teoriaa.
Viime vuonna ylioppilaaksi päässyt Saarinen pitää välivuotta. Hän työskentelee kulttuuri- ja taidetapahtumia tuottavassa Kemin Factori-työpajassa.
– Olen oppinut työpajassa paljon esimerkiksi miksaamisesta, hän kertoo.
Konemusiikki eli elektroninen musiikki
Elektroniseksi musiikiksi tai konemusiikiksi kutsutaan musiikkia, joka on tuotettu sähkökäyttöisin välinein ja laittein. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi syntetisaattorit, samplerit, rumpukoneet ja tietokone.
Ensimmäiset elektroniset musiikkiteokset toteutettiin 1940–50-luvuilla, ja 1960-luvun loppupuolelta alkaen elektroninen äänimaailma tuli osaksi populaarimusiikkia. 1990-luvulla tietokoneiden, niiden oheislaitteiden sekä ohjelmien kehittyessä ja halventuessa huimasti kuka tahansa pystyi helposti tuottamaan omaa musiikkia omalla tietokoneellaan. Vielä 1980-luvulla elektronista musiikkia tuotettiin lähinnä erikseen tätä tarkoitusta varten tehdyillä laitteilla. Nykyään huomattava osa kaikesta populaarimusiikista on elektronista musiikkia, eikä sitä enää tyypillisesti kutsuta erikseen "elektroniseksi musiikiksi".