”Mitä saisi olla?”, harjoittelee Janne Haaparanta Cafe Staarin tiskillä.
Asiakas katsahtaa seinällä olevaa listaa ja empii.
”Listalta löytyy erilaisia vohveleita, salaatteja ja juomia. Makeat vohvelit ovat suosikkejani”, Haaparanta esittelee.
Yrittäjät Jari ja Sanna Illikainen omistavat Rovakadulla sijaitsevan kahvilan, Cafe Staarin. Kahvila avattiin toukokuussa sillä ajatuksella, että se voisi tarjota työtoimintaa kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille.
15 vuotta hotelli- ja ravintolapäällikkönä työskennellyt Jari Illikainen kouluttautui vuosia sitten lähihoitajaksi, ja on työskennellyt viimeiset neljä vuotta kehitysvammaisten parissa Kolpeneen palvelukeskuksessa. Lähihoitajana työskennellessään Illikainen havaitsi, ettei kehitysvammaisten työpajatoiminnassa oteta tarpeeksi huomioon osallistuvien yksilöllisiä toiveita ja kykyjä. Työpajoissa kehitysvammaiset askaroivat esimerkiksi erilaisten puu- ja käsitöiden parissa.
”Työpajatoiminta sopii joillekin erinomaisesti, mutta kaikille se ole riittävän tavoitteellista. Monesta olisi vaikka mihin, jos heille annettaisiin vain mahdollisuus”, Jari Illikainen kertoo.
Idea kahvilasta syntyikin, kun Illikaiset olivat erityisryhmälle järjestämällään Kanarian matkalla. Illanvieton aikana keskusteltiin siitä, mitä ryhmäläisten elämään kuului ja minkälaisia toiveita heillä oli tulevaisuuden suhteen.
”Monilla oli kaipuu monipuolisempaan vuorovaikutukseen ja he halusivat päästä tekemään ihan tavallisia töitä”, kertoo Cafe Staarin toinen yrittäjä, luokanopettajana työskentelevä Sanna Illikainen.
Asiakaspalvelua Cafe Staarin tiskillä harjoitellut Janne Haaparanta olisi innokkaana tulossa kahvilaan töihin. Hän on aiemmin työskennellyt supermarketissa Kittilässä ja askaroi tällä hetkellä Kolpeneen palvelukeskuksen puutyöpajalla.
”Haluaisin tavata uusia ihmisiä ja päästä palvelemaan asiakkaita. Tämä työ olisi sosiaalisempaa kuin puupajalla”, hän kertoo ja kerää likaisia kahvikuppeja pöydältä.
”Janne on soitellut minulle lähes päivittäin ja kysellyt, joko hän pääsisi töihin”, Jari Illikainen kertoo.
Haaparannan äiti ja edunvalvoja Anneli Haaparanta kertoo, että Janne on aina viihtynyt työelämässä ja on työttömänä ollessaankin lähettänyt itsenäisesti työhakemuksia eri alojen työpaikkoihin, vaikkakaan hakemukset eivät ole yleensä johtaneet työpaikan saamiseen.
”Työllä on ollut Jannen mielialaan aina erittäin hyvä vaikutus. Silloin, kun tekemistä ei ole ollut, hänellä on ollut vaikeuksia päästä sängystä ylös”, Anneli Haaparanta kertoo.
Cafe Staar on suunniteltu työtoiminnan tarpeet huomioiden. Tila on avoin, jotta ohjaaja voi seurata työntekijää kaiken aikaa ohjaten ja auttaen. Lisäksi kahvilan kalusteet ovat väriltään tummia, jotta huonompinäköinen erottaisi ne paremmin vaaleaa lattiaa ja seiniä vasten.
”Kahvilan valikoima on myös suunniteltu tarkoituksella suppeaksi, jotta se olisi helppo muistaa ja valmistaa”, Jari Illikainen kertoo.
Kahvilaan olisi tarkoitus ottaa yhdestä kuuteen henkilöä töihin. Halukkaita työntekijöitä olisi Illikaisen mukaan tulossa useita kymmeniä.
”Kahvilassa on monenlaisia sopivia tehtäviä, kuten asiakaspalvelua, kassatöitä ja siivoamista, mutta työntekijän tavoite voi olla vaikka se, että hän oppii ottamaan asiakkaaseen katsekontaktin. Kyse ei ole pelkästään työvaatteista ja nimikylteistä, vaan elämänlaadusta ja unelman toteutumisesta”, Jari Illikainen kuvailee.
Cafe Staar haki yli kolme kuukautta sitten rekisteröintiä yksityisen sosiaalipalvelun tarjoajaksi, jotta se voisi aloittaa kaupungin tukeman kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työtoiminnan. Kahvilan suunnitelmat työtoiminnan aloittamiseksi kuitenkin viivästyvät edelleen, kun aluehallintovirasto antoi viime viikolla yritykselle kielteisen päätöksen.
Jari Illikainen on pettynyt siihen, että pitkään kestänyt hakemusprosessi lukuisine lisäselvityksineen lopulta kaatui. Hänen mukaansa useissa asumispalvelukeskuksissa on oltu ideasta innoissaan ja kehitysvammaisten työtoimintasuunnitelmiin on alettu tehdä muutoksia siksi, että kahvilaan on ollut niin monta halukasta työntekijää.
Kahvilan toiminta on herättänyt hänen mukaansa kiinnostusta myös muissa Lapin kunnissa.
”Sekä terveys- että paloturvallisuusviranomaiset ovat antaneet paikalle vihreää valoa ja sanoneet, että puitteet ovat kunnossa. Kielteinen päätös tuli yllätyksenä, ja harmittaa tuottaa pettymys niille, jotka olivat jo varmoja uudesta työpaikasta”, Jari Illikainen kertoo.
AVI perustaa päätöksensä kaupungin antamaan lausuntoon yrityksen toiminnasta. Jos kaupunki ei puolla työtoiminnan aloittamista, ei aluehallintovirastokaan rekisteröi toimintaa.
”Minua harmittaa se, etteivät kaupungin toimijat ole kertoneet puutteista etukäteen. Tähän mennessä on vain nyökytelty ja ihasteltu ajatusta”, Jari Illikainen kertoo.
Jari Illikainen ei kieltävästä päätöksestä huolimatta aio muuttaa suunnitelmiaan, vaan yrittää ratkaista aluehallintoviraston osoittamat puutteet: neuvotella lisätiloista, palkata lisää henkilökuntaa ja hakea lupaa uudelleen.