Verohallinto saa yhä enemmän tietoja suoraan ulkomailta useiden meneillään olevien hankkeiden ansiosta, myös urheilijoiden ansioista ja rahapalkkioista. Veroasiantuntija Hannu Lignellin mukaan kansainvälisen tiedonvaihdon kasvu on suurin urheilijoiden taloudenhoitoon vaikuttava muutos.
- Urheilijoiden pitäisi tarkastaa paremmin Verohallinnon saamat tiedot, koska virheiden vaara lisääntyy. Tulot voivat esimerkiksi kirjautua kaksinkertaisina. Ulkomailta ilmoitettu tulo voi olla bruttotulo tai nettotulo.
Verohallinnon sähköisessä järjestelmässä urheilijan tietojen käsittely voi päätyä kenelle virkailijalle tahansa. Ristiriitaisten tietojen vaaraa lisää myös se, ettei ulkomailla tunneta suomalaisurheilijoiden rahastointijärjestelyä.
Lisäksi Lignell varoittaa urheilutuloa ulkomailta saavia pyrkimyksestä minimoida Suomessa maksettavat verot.
- Ulkomailla pidätetty vero hyvitetään Suomessa, mutta urheilijalla pitää olla riittävästi Suomessa määrättyä veroa, jota vastaan ulkomaille maksettu vero voidaan hyvittää.
Lignell puhui urheilijoille ja managereille järjestetyssä syysseminaarissa.
Valmennusrahasto paras keino
Entinen mäkihyppääjä Arttu Lappi pitää valmennusrahastoa yksilöurheilijoiden parhaana keinona hoitaa taloutta.
Valmennusrahaston tarkoitus on varmistaa yksilöurheilijoille mahdollisuus varautua etukäteen valmentautumisesta aiheutuviin kuluihin. Yksilöurheilija voi siirtää rahastoon urheilutuloja palkkaa lukuun ottamatta.
Valmennusrahaston varoilla urheilija voi maksaa urheilemisesta ja valmentautumisesta aiheutuvia menoja. Verovuoden päättyessä rahaston varoista voi jättää 20 000 euroa seuraavan vuoden valmentautumista varten niin sanottuna valmennuskatteena.
- Aika on elänyt 20 000 euron valmennuskatteen ohi. Se on aika pieni tietyissä lajeissa, etenkin jos urheilija loukkaantuu edellisen kauden lopussa ja hänen markkina-arvonsa tippuu, Lappi toteaa.
Uran jälkeen tuloja rahastosta
Lignell vertaa valmennus- ja urheilurahastoja kassaan.
- Vuoden lopussa urheilija tekee päätöksiä kassan käytöstä.
Yksilöurheilija voi siirtää enintään 50 prosenttia verovuoden urheilutulon bruttomäärästä valmennusrahastosta urheilijarahastoon, mutta summa saa olla korkeintaan 100 000 euroa. Loppuosa katsotaan verovuoden ansiotuloksi.
Urheilurahasto on myös joukkueurheilijoiden käytössä, ja sinne voi siirtää osan urheilijapalkasta. Rahastoon siirretyt varat tuloutuvat urheilu-uran päättymistä seuraavien vähintään 2 ja enintään 10 vuoden aikana tasasuurissa erissä.
Lignellin mukaan yhtenä ajatuksena rahastoja luotaessa oli kotimaan houkuttelevuuden lisääminen.
- Haluttiin, että hyvin menestyvät urheilijat pysyvät Suomessa.
Lignell muistuttaa, ettei urheilutulojen rahastointi ole kuitenkaan urheilijalle automaattisesti paras ratkaisu.
- Jos nostovaiheessa on myös muita tuloja, verojen kokonaismäärä voi olla korkeampi kuin ilman rahastoituja varoja. Rahaston käytössä osa hyödystä menetetään, jos urheilija siirtyy uran jälkeen ansiotyöhön. Niille, jotka hakeutuvat uran jälkeen opiskelemaan, hyöty on suuri.