Osallistuvassa demokratiassakin on varjopuolensa.
Britanniassa lainsäädäntö antaa kansalaiselle oikeuden kysyä viranomaistahoilta mitä tahansa tallennettua tietoa, jota kansalainen uskoo viranomaisten säilyttävän. Viranomaisten pitää vieläpä vastata pyyntöön kahdenkymmenen työpäivän kuluessa, tavalla tai toisella.
Kysymykset vastauksineen julkaistaan whatdotheyknow.com-sivustolla kaikkien nähtäväksi.
Tämä on peräti veikeä palvelu: esimerkiksi kuluvan viikon maanantaina muuan Glen Turnbull tiedusteli paikalliselta viestintävirastolta kaikkia tällä hetkellä vapaana olevia radioamatöörien kutsutunnuksia. Viranomainen vastasi keskiviikkona julkistamalla Excel-tiedoston, johon oli listattu yli 20 000 käyttökelpoista tunnusta. (Toivottavasti joku niistä kelpasi herra Turnbullille.)
Pahaksi onneksi saarivaltion väestöön mahtuu joukko vitsiniekkoja, joiden käsitys yhteisten verovarojen käytöstä on hieman vinoutunut. Niinpä viime elokuussa kansalainen Rebecca Pinnington kysyi University College Londonin hallinnolta, kuinka paljon rahaa oppilaitoksen rehtori käyttää vuodessa kekseihin.
Kyllä, luitte oikein. Pinnington halusi myös tietää, mikä on rehtorin lempikeksi.
UCL joutui jo velvollisuutenaan vastaamaan. Koulu totesi, että tietoa ei annetuilla spekseillä ollut saatavissa ja pyysi tarkempaa määrittelyä.
Pinnington ei lannistunut. Seuraavaksi hän pyysi kirjanpitoa kaikista catering-kustannuksista viimeisen viiden vuoden aikana, kekseihin käytetty raha eriteltynä .
Aivan kaikkea tietoa UCL:llä ei ollut, mutta he julkaisivat käyttämänsä alihankkijan Sodexon keksikustannukset viimeisen puolentoista vuoden ajalta.
Oma lukunsa ovat kyselyt valmistautumisesta zombie-invaasioiden varalle. Tämä on toistuva vitsi, jota on viljelty vuosien ajan niin valtio- kuin kuntatasollakin. Brittiviranomaiset ovat vastanneet näihin kyselyihin ainakin kolmella eri tavalla.
Osa viranomaisista kieltäytyy vastaamasta, sillä lakien mukaan kyselyt, jotka ovat selkeästi hyödyttömiä, voidaan jättää huomiotta.
Jotkut taas antavat asiallisen, mutta vähintäänkin tahattoman koomisen vastauksen:
"Huntingdonshire District Council prepares generic response plans in partnership with the other Category 1 responders in the area (as designated by the Civil Contingencies Act 2004). These plans enable us to address a wide variety of risks which are detailed within the Community Risk Register prepared by the Cambridgeshire and Peterborough Local Resilience Forum (CPLRF).
The risk of zombies has not been highlighted on the CPLRF Risk Register but plans are designed to be adaptable to any emergency situation."
Vaan on sitä huumorintajua byrokraateillakin. Vuonna 2011 Bristolin kaupunki vastasi eläviä kuolleita koskevaan kyselyyn julkaisemalla kahden sivun "virallisen" zombie-suunnitelman, jossa yksilöitiin esimerkiksi oikea zombientappoproseduuri.
Osa dokumentista oli tosin sensuroitu, sillä bristolilaisvirkamiehen mukaan tiettyjä kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä asioita ei voi kertoa julkisesti.
Aina voidaan pohtia, onko tämä kovin asiallista toimintaa kysyjän saati vastaajan tasolta, mutta virkistävän poikkeuksellinen tämä kelpo bristolilaisten vastaus kuitenkin on.