Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä (kesk.) voidaan moittia monesta, muttei rohkeuden puutteesta. Tosin sitä ei lueta politiikassa aina hyveeksi.
Tästä saatiin tuorein todiste maanantai-iltana, jolloin Berner ilmoitti keskeyttävänsä pitkään valmistelemansa liikenneuudistuksen, joka oli etenemässä loppusuoralle. Ilmoitus tuli vain viisi päivää sen jälkeen, kun ministeri oli julkistanut vallankumoukselliseksi mainostamansa selvityksen, missä ehdotettiin valtion väyläyhtiön perustamista, autoveron poistamista, polttoaineveron laskemista ja väylien rahoittamista käyttömaksuilla jo ensi vuonna.
Keskeytyksen syyksi Berner tarjosi vankimman tukijansa, pääministeri Juha Sipilän (kesk) kanssa käymäänsä keskustelua, missä oli kuulemma sovittu, ettei autoverosta luovuta. Todellinen syy on raadollisempi: kokeneen liikenaisen poliittinen pelisilmä petti. Keskeytyspäätös tuli tilanteessa, missä autokansa oli hämmennyksen vallassa, autokauppa pysähdyksissä ja mustia autoja suosivat hallituskumppanit irtisanoutuneet kollegansa linjauksista – eli pakon edessä.
Bernerin selvityksessä oli hyvät puolensa, mutta nekin kääntyivät huonoiksi ministerin onnettoman ulostulon myötä. Virhe tapahtui, kun hän esitteli pienen piirin salassa työstämää selvitystä valmiina esityksenään ja asetti poliittisen arvovaltansa sen taakse neuvottelematta asiasta etukäteen hallituskumppaneidensa kanssa.
Politiikassa ei toimita näin, vähiten vaalien alla. Siellä ei sooloilla, vaan asiat tehdään yhdessä tai ainakin varmistetaan etukäteen se, että muut ovat samoilla linjoilla.
Nopeisiin päätöksiin bisnesmaailmassa tottunut Berner sortui vauhtisokeuteen, jota ei voi selittää enää vain poliittisella kokemattomuudella. Aika näyttää, millaisen poliittisen laskun hän virheestään maksaa. Ministerin arvovalta koki joka tapauksessa kolauksen.
Yksi uudistusesitys on haudattu, toista ei liene tulossa. Yleisessä tiedossa on, että liikenneverkon rahoitusta on pakko muuttaa tavalla tai toisella, jos halutaan, että Suomen tiet pidetään jatkossa edes säällisessä kunnossa. Valtio on kunnostanut teitä vähintään vuosikymmenen ajan velaksi. Rahaa ei ole juuri riittänyt tieverkon kehittämiseen. Korjausvelka ylitti äsken 2,5 miljardin euron rajan ja lisävelkaa syntyy sadan miljoonan euron vuosivauhdilla.
Jotakin on pakko tehdä. On syytä toivoa, ettei Bernerin mahalasku tee ministeriöstä ja hallituksesta arkaa varman päälle pelaajaa, vaan ne alkavat etsiä yhdessä uusia, innovatiivisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.