Mainos

Bensaa suo­niin!

Laura Kinnunen
Laura Kinnunen
Kuva: Kemin Keminmaan ja Tornion seurakunnat

Auton tankkaaminen on usein nopea toiminto. Sitä ei useinkaan kauheasti mieti. Auto on tankattava, jos haluaa johonkin päästä. Mutta joskus nämä hyvin arkisetkin tilanteet ovat niitä, jotka jäävät elämään.

Olin juuri muuttanut Keminmaahan ja aloittanut työt pappina, kun sitten eräänä päivänä menin tankkaamaan autoani. Paikalle sattui myös mies ja siinä sitten katseita vaihdettiin. Minun päällä oleva papinpaita taisi kiinnittää ensimmäisenä huomion. Toinen huomio sitten kiinnittyi siihen, kun etsin hädissäni lompakkoa. Muistan, kuinka itsekin jo nauroin isolle laukulleni ja pienelle lompakolle, joka oli päättänyt pysyä piilossa. Mies vieressäni alkoi sitten keskustelun lomassa ehdottaa jo kolehdin keräämistä papille, josko se helpottaisi tankkaamista. Siinä me juttelimme ja nauroimme. Tavallisesta tankkausreissusta on jäänyt mukava muisto.

Kohtaamiseen ei tarvitse ihmeitä. Se, että edes hetken katsoo, kuuntelee ja on läsnä, on mieletöntä. En tiedä, muistaako tuo mies edellistä tilannetta. Minulle se oli kuitenkin hyvin tärkeä. Aina ei osaa aavistaa, mikä kohtaaminen jää elämään. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen, tärkeä ja itsessään ihmeellinen.

Seurakunnassa me haluamme kohdata jokaisessa elämän hetkessä. Kohtaamispaikkoja ja tapahtumia meillä riittää ja mitä kaikkea yllätystä onkaan vielä tulossa! Arjen pienet hetket voivat kääntyä suuriksi hetkiksi. Kohdatkaamme toisiamme ilolla, lempeydellä ja rohkeudella. Kertomassani tankkaushetkessä parasta taisi olla se, että siitä sai itsekin uutta virtaa – voisinko sanoa bensaa suoniin! Kohtaamisen onni ja ilo onkin ehkä siinä, että ne virvoittavat ja ravitsevat meitä niin fyysisesti kuin henkisesti sekä hengellisesti.

Tankataan toisiimme iloa, lempeyttä, armoa ja rakkautta – aivan niin kuin meitäkin ravitaan Taivaan Isän lahjoilla.

Ps. Löysin tankkausreissulla lompakon, pappi ei tarvinnut kolehtia.

Laura Kinnunen 

Seurakuntapastori, Keminmaan seurakunta