Avoi­mes­ti nuori al­ko­ho­lis­ti: "En halua enää ottaa riskiä, että pi­lai­sin elämäni vii­nal­la"

27.7.2015. Päivä, jonka jälkeen rovaniemeläislähtöinen Pyry Valtonen ei ole juonut tippaakaan alkoholia. Muutamaa viikkoa aikaisemmin hän oli luvannut siskolleen olla 30 päivää selvin päin. Se olisi syntymäpäivälahja 30 vuotta täyttävälle siskolle.

"Tuossa vaiheessa kolmekin päivää tuntui liian pitkältä ajalta. Sisko oli kuitenkin monen muun läheisen tavoin huolissaan minusta, joten ajattelin kokeilla", Pyry Valtonen kertoo nyt, miltei vuosi myöhemmin.

Pöydän toisella puolella kahvia hörppivästä miehestä ei päällepäin uskoisi, että hänellä on taustallaan alkoholiongelma. 27-vuotias Valtonen tuntuu pulppuavan elämäniloa.

Vuosi sitten moni asia oli toisin. Pyry Valtonen joi itsensä humalaan keskimäärin viitenä tai kuutena päivänä viikossa ja painoi yli 35 kiloa enemmän kuin nyt. Juomisesta oli aikoja sitten kadonnut rentous, ja siitä oli tullut lähinnä rutiinia.

"En ole koskaan osannut käydä yksillä tai edes kaksilla. Ainahan sitä niin kuvitteli, mutta totuus pyöri yleensä siellä jossain viiden kaljan ja kahden jallun kieppeillä. Siis jos en edes juonut kunnolla. Ryyppykerrat olivat sitten vielä erikseen."

Kolme vuotta sitten Valtonen ymmärsi ensi kertaa juomisensa olevan ongelma. Siihen asti hän oli laittanut kaiken villin nuoruuden piikkiin.

"Tyrin lyhyessä ajassa monia asioita. Silloin päätin hakea ammattiapua ja alkuun kaikki menikin tosi hyvin."

Valtonen pääsi päihdetyöntekijän juttusille ja sai Antabus-kuurin, jonka ansiosta hän oli sata päivää selvinpäin. Sitten Valtosen päihdetyöntekijä vaihtoi työpaikkaa.

"Jo ensimmäisellä kertaa soittaminen ja avun hakeminen oli iso kynnys. Uuden työntekijän kohdalla kynnys kasvoi suuremmaksi enkä sitten enää soittanutkaan."

Valtonen oli päättänyt, että sitten menee liian lujaa, kun työt kärsivät tai hän ottaa pikavipin. Kesällä 2014 molemmat tapahtuivat. Kahden tonnin vippilimiitti meni rikki ja kuun alussa Valtonen pystyi lyhentämään ainoastaan 300 euron koron, ei itse velkaa. Lopulta pikavippi maksoi hänelle 4 600 euroa.

"Neljän kuukauden aikana olin kuusi päivää juomatta. Nekin päivät olin krapulassa."

Loppukesästä 2014 Valtoselta meni asunto alta. Hän asui kuukauden kodittomana Helsingissä kavereiden nurkissa, kunnes ymmärsi, ettei enää voinut olla Helsingissä.

"Oli pakko päästä rauhoittumaan Sinettään. Irtisanoin itseni töistä ja muutin takaisin kotiin. Ei ollut mikään huippufiilis olla tyrinyt asiat niin pahasti, että oli pakko palata äidin luo."

Sinetän lapsuudenkotia Valtonen luonnehtii omaksi turvapaikakseen.

"Se on oikeastaan ainoa paikka, jota voi sanoa kodiksi."

Seitsemän kuukautta Valtonen asui vanhempiensa luona. Sitten iski tunne, että Helsinkiin voisi palata. Siellä olisi paremmat työmahdollisuudet ja muutenkin Valtonen koki viihtyvänsä siellä paremmin.

"Paluu Helsinkiin vaikutti aluksi lupaavalta, mutta pian alkoi pahaenteisesti näyttämään siltä, että käsistä lähtee."

Sitten Valtonen kävi siskonsa kanssa käänteentekevän keskustelun.

"Tuo keskustelu on yksi tärkeimpiä vaikuttajia siinä, että päätin lopettaa juomisen."

"Kyllähän kaveritkin yritti ilmaista huolensa ja sanoi, että nyt menee liian lujaa, mutta itse se pitää tajuta. Ei kukaan loppujen lopuksi voi auttaa sinua, jos et itse halua, etkä kenenkään mieliksi voi lopettaa. Itsehän sen viinan kurkkuunsa kaataa."

Kuumeinen olo , hikoilutti, yöt olivat painajaisia täynnä. Ensimmäinen viikko oli Pyry Valtosen mukaan kaikkein pahin. Sitten olo alkoi pikkuhiljaa paranemaan.

"Monta vuotta oli mennyt sellaisessa kännin ja krapulan välimaastossa. Olihan se melkoista ilotulitusta, kun alkoi huomaamaan, kuinka asiat muuttuu: tuli skarppi olo, unenlaatu parani ja rahaa säästyi. Että täähän on ihan mahtavaa olla selvinpäin."

"Etappeja oli hauska seurata. Täyttyi sata päivää, kaksisataa... Kun ennätys sitten kasvoi ja kasvoi, oli jännä huomata, että on minulla sittenkin selkäranka."

Valtonen on kirjoittanut kokemuksistaan avoimesti Facebookiin ja aluksi myös blogiinsa. Hän kirjoitti Facebookiin myös 30 päivän lupauksestaan, jotta siitä olisi helpompi pitää kiinni.

"Aluksi häpeilin paljon ja pelkäsin, että jos kerron kaikille, niin olen epäonnistunut ihmisenä. Vaikka päinvastoinhan se menee. Kaverit on olleet tosi onnellisia mun puolesta. Päätin olla avoin ja rehellinen ja puhua asioista suoraan, yhtään hyssyttelemättä."

Viisivuotiaana Valtonen kertoi kyselijöille, että hänestä tulee isona joko juoppo tai putkimies. Nyt Valtonen hämmästelee, kuinka oli tuolloin miltei oikeassa.

"Isäni on putkimies, joten se varmaan tuli sieltä, mutta en yhtään tiedä, mistä tuo juoppo kumpusi."

Tällä hetkellä Valtonen on työttömänä. Suurin intohimo kokin työhön katosi, eikä ammatti varsinaisesti kannusta raittiuteen. Krapulassa töihin tulevalle lähinnä naureskellaan.

"Aina löytyy joku, jonka kanssa lähteä baariin töiden jälkeen. Jos on taipumusta liikajuomiseen, ravintola-alalla se onnistuu hyvin."

Kännäily toi jännitystä Valtosen elämään. Nyt tilalle on astunut stand up -komiikka. Hän puhuu lavoilla paljon myös alkoholismistaan.

"Sen lisäksi, että esiintyminen on jännittävää, voi siellä peilailla elämän vaikeitakin asioita huumorin kautta."

Nuori mies ei vielä tiedä, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Ehkä komiikkaa, ehkä jotain muuta.

"Etsin uutta uraa, jotain, jolla koen olevan merkitystä. Elämässä voi tehdä muutakin kuin olla työssä, josta ei tykkää. Täytyy olla jokin muukin vaihtoehto."

Sen Pyry Valtonen kuitenkin tietää, että ei halua enää samaan tilanteeseen, jossa hän vuosi sitten oli.

"Vaikka aloitin viinapaussin verhoillen sen siskon syntymäpäivälahjaksi, tiesin sisimmässäni tekeväni tämän muutoksen itselleni. Elän nyt ehkä elämäni parasta aikaa enkä tiedä, haluanko ottaa riskiä, että pilaisin tämän viinalla."