Siviilioikeuden professori Urpo Kankaan mukaan tietoisuus siitä, että avioliitto saattaa purkautua puolisoiden eläessä, on noussut. Kangas korostaa tämän olevan realismia, eikä suinkaan epäluottamuksen osoitus puolisoa kohtaan.
– Myös kokemus opettaa. Jos puolisot solmivat toisen tai vaikka viidennen avioliittonsa, heidän varallisuutensa on usein ositettu jo ainakin kertaalleen. Rahojen antaminen eksälle on voinut olla niin rankka kokemus, ettei sitä haluta kokea uudelleen.
Asianajaja ja varatuomari Ilona Piirosen mukaan avioehtosopimuksesta puhuminen voi olla rakkauden huumassa hankalaa. Toisaalta sopimuksen tekeminen todistaa sen, että avioliitto solmitaan muista kuin taloudellisista syistä.
– Myös nuorten keskuudessa avioehtosopimuksen tekeminen on arkipäiväistynyt, eikä sen tekemisen taustalla tarvitse olla riitaa tai epäluuloja.
Piironen kertoo allekirjoittamishetken olevan silti usein hieman kiusallinen pariskunnille.
– Tästä huolimatta selvitän aina avioehtosopimuksen merkityksen ja varmistan, että osapuolet tietävät, mitä allekirjoittavat.
Asianajaja ja varatuomari Tapani Norroksen mielestä avioehdosta on usein helpompaa puhua ennen naimisiin menoa kuin sen jälkeen.
– Myöhemmin asiasta puhuminen voi herättää toisessa epäluulon: eikö meillä olekaan kaikki hyvin? On myös hyvä muistaa, että avioliiton aikana avioehtoa ei voida tehdä tai muuttaa, jos toinen ei ole asiasta samaa mieltä.
Kankaan mukaan avioehtoa ei välttämättä tarvita, jos pariskunnan omaisuudet ovat samansuuruiset, eikä tilanteeseen ole tiedossa muutosta esimerkiksi perinnön muodossa.
– Tällöin avioehtosopimus ei vaikuta siihen, miten omaisuus jaetaan puolisoiden kesken avioeron jälkeen.
Myös sellaisilta pariskunnilta, joilla omaisuutta ei ole, puuttuu Kankaan mukaan taloudellinen motiivi avioehtosopimuksen solmimiseen.
– Sopimuksen rekisteröiminen maksaa. Sillä rahalla voi ostaa ruokaa, joka on avioehtosopimusta tärkeämpi hyödyke.