Pääkirjoitus

Avaako Hossa pään?

Kansallispuistojen metsästysoikeutta halutaan höllentää uudessa puistossa. Paine muutoksiin on kasvussa.

Luonnonsuojelualueilla metsästäminen on joko kokonaan kielletty tai sallittu rajoitetusti. Luonnonpuistoissa ei saa metsästään lainkaan, mutta Pohjois-Suomen kansallispuistoissa metsästys on yleensä sallittu paikallisille.

Etelä-Suomessa voidaan tapauskohtaisesti sallia metsästys kansallispuistoissa. Hirvieläinten, suurpetojen ja harmaahylkeiden metsästys sallittiin etelän kansallispuistoissa tietyin ehdoin vuonna 2010. Perusteeksi riittää esimerkiksi se, että eläimistä on taloudellista haittaa.

Luonnonsuojelualueilla metsästäminen on noussut nyt esille Hossan kansallispuistolain käsittelyn yhteydessä. Suomussalmen Hossaan perustettava kansallispuisto liittyy Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuoteen.

Hallitus esitti, että metsästysoikeus uudessa kansallispuistossa myönnetään totuttuun tapaan paikallisille ihmisille. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mielestä metsästysmahdollisuus pitää sallia Hossassa myös ulkopaikkakuntalaisille.

Ympäristöministeriössä valiokunnan esitys on otettu tyrmistyneinä vastaan. Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mielestä valiokunnan esitys johtaisi toteutuessaan koko kansallispuistoverkon alasajoon. Flander pelkää, että ulkopaikkakuntalaisille annetaan metsästysoikeus kaikkiin muihinkin kansallispuistoihin.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk.) ei Flanderin kritiikkiä allekirjoita. Lepän mielestä kansallispuistoja ei voi verrata keskenään. Metsästysoikeutta pitää pohtia puistoittain.

Valiokunnan mielestä paikkakunnalta poismuuttaneet, mutta Suomussalmeen vahvasti sitoutuneet ihmiset, olisivat merkittävä kärsijäryhmä, jos metsästysoikeus sallittaisiin vain paikallisille.

Samasta ongelmasta on puhuttu usein Lapissakin. Esimerkiksi työn perässä etelään muuttaneet lappilaiset toisinaan kokevat, että heillä pitäisi olla samat oikeudet metsästykseen ja kalastukseen kuin kotikuntaan jääneillä ihmisillä. Sama teema nousee esille myös saamelaisten maaoikeuksia pohdittaessa.

Mikäli lappilaisten rivimetsästäjien kantaa kysyy, metsästysoikeuden rajaaminen paikallisille ihmisille saa todennäköisesti eniten kannatusta. Etelän metsästäjiä ei haluta Lappiin yhtään nykyistä enempää. Moni voi pelätä, että voimassa olevien säädösten purkaminen vaarantaa kuntalaisten vapaan metsästysoikeudenkin, vaikka perusteita tälle pelolle ei välttämättä ole.