Esikoiseni totesi muutama viikko sitten, että on ihanaa, kun äidin entinen nauru on tullut takaisin. Arkitouhujen keskellä ohimennen sanottu toteamus pysäytti. Tajusin, etten ollut täysin onnistunut pitämään erillään aikuisten elämän haasteita lapsen elämästä.
Kysyin lapselta, miltä hänestä tuntui kun äidin nauru oli muuttunut. Lapseni vastasi, että "en tiiä, ei kai miltään. Siehän sanoit, että kaikki järjestyy ja se on sinun vuoro nyt nostaa". Lautapeli jatkui ja aihe jätettiin siihen.
Keskustelu muistutti minua vanhemman sanojen voimasta ja vastuusta, mitä suustaan päästää. Miten tärkeää lapselle on elämän eri kriisitilanteissa vannottaa, että asiat järjestyvät. Silloinkin – tai ehkä juuri silloin – kun ei edes itse siihen usko. Sanoittaa, että nyt voi tuntua vaikealta ja haastavalta, mutta päivä kerrallaan hetki jää taaksemme.