Kesäkuun 4. päivänä vuonna 2014 suomalaista vaihto-opiskelijaa odotti kiinalaisen yliopiston porteilla varsin kummallinen näky – kaksi raskaasti aseistettua vartijaa. En tuolloin muistanut, että kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan 25 vuotta Tiananmenin aukion verisesti päättyneistä joukkomielenosoituksista.
Olin hieman myöhässä, joten olin ainoita alueelle sillä hetkellä kiiruhtavia opiskelijoita. Yliopistoni kampukselle pääsee sisään neljän sisäänkäynnin kautta. Tuntui absurdilta, että pääporteilla yksinäistä opiskelijaa vastassa oli kaksi vartijaa, joista molemmilla oli kypärät, luotiliivit ja aseet käden ulottuvilla.
Kun yritin siirtyä porttia kohti, toinen vartijoista esti kulkuni ja kysyi, miksi ulkomaalainen yrittää päästä "kiinalaisten yliopistoon". Hän myös pyysi minua poistumaan.
Hieman vapisevalla äänellä yritin selittää, että opiskelen kyseisessä yliopistossa, ja näytin heille myös yliopistoni opiskelijakorttia, pientä punaista vihkoa.
Vartijat tutkivat vihkon tarkkaan läpi. He kysyivät, missä opetusluokkani sijaitsee. Heitä kiinnosti myös, kuka on opettajani ja miksi ulkomaalainen opiskelee kiinalaisten yliopistossa. Näistä jälkimmäinen tuntui olevan vartijoista varsin vaikeaa hyväksyä.
Pitkältä tuntuvan tarkastelun jälkeen vartijat tuntuivat sisäistävän sen, että olen todella yksi pekingiläisen Communication University of China -yliopiston opiskelijoista ja että kyseissä opinahjossa voi olla länsimaisia opiskelijoita, joten pääsin sisään kampusalueelle.
Mielenosoitusta pyyhitään historiasta
Äärimmäisen kireät turvatoimet ovat tuttu näky aina vuoden 1989 Tiananmenin opiskelijamielenosoitusten vuosipäivän aikoihin. Itse aukiolle pääsyä rajoitetaan ja sinne pyrkivien henkilöllisyysdokumentit tarkastetaan.
Samanaikaisesti demokratiaa ajaneiden mielenosoittajien kurjan kohtalon puiminen tuntuu olevan lähes tabu, kielletty aihe Kiinassa, kuten sain huomata myös aamupäivällä 4. kesäkuuta vuonna 2014. Tuolloin, tasan 25 vuotta myöhemmin, en osannut yhdistää yliopiston porteilla majailevia aseistettuja vartijoita Tiananmenin tapahtumiin. Kun kysyin tunnin jälkeen opettajalta, mistä on kyse, hän hyssytteli minua ja pyysi keskittymään päivän opetukseen. Sain kuulla vuosipäivästä toiselta vaihto-opiskelijalta.
Kiinalainen ystäväni ei tiennyt Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukion tapahtumista mitään.
Länsimaat penäävät avoimuutta
Tiananmenin tapahtumat ovat olleet pitkään kiistanaihe Kiinan ja erityisesti länsimaiden välillä. Kiinassa aiheesta puhumista vältetään, mutta se joutuu usein vuosipäivän tienoilla länsimaalaisten poliitikkojen hampaisiin.
Esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo penäsi vastikään Kiinalta avoimuutta tapahtumassa kuolleista, pidätetyistä ja kadonneista henkilöistä.
Omaiset: vaikeneva hallitus loukkaa muistoa
Verilöylyssä kuolleiden perheiden muodostama ryhmä ei unohda 30 vuoden takaisia tapahtumia. He julkaisevat vuosittain Tiananmenin äidit -nimellä avoimen kirjeen.
Tämänvuotisessa kirjeessä he syyttivät tapahtumista vaikenevaa hallitusta vakavasta kunnioituksen puutteesta.
"Niin vahva työväenluokan diktatuuri pelkää meitä: vanhoja, sairaita ja heikoimpia ja yhteiskuntamme haavoittuvimpia", ryhmä kirjoitti presidentti Xi Jinpingille osoitetussa kirjeessä uutistoimisto Reutersin mukaan.
Sensuuri hiljentää jo bloggaajatkin
Tiananmenin aukiolla oli tänään maanantaina 4. kesäkuuta 2018 hiljaista. Mahdollisista muistojuhlista tai protesteista ei Reutersin mukaan näkynyt paikalla jälkeäkään.
Ainoastaan Hongkongissa kymmenien tuhansien odotetaan kerääntyvän muistojuhlaan. Tämä saattaa jäädä ainoaksi julkiseksi asiaa käsitteleväksi tilaisuudeksi Kiinassa.
Paikallisessa mediassa tapahtumasta vaietaan visusti. Sensuurin pitkä käsi yltää myös ruohonjuuritasolle. Esimerkiksi Toimittajat ilman rajoja -järjestö raportoi useiden kiinalaisten bloggaajien kadonneet tai joutuneen "pakkolomalle" tänä vuonna.
Vaiettu verilöyly
Demokratiaa, lehdistönvapautta ja korruption kitkemistä vaatinut protestiliike miehitti Tiananmenin aukion vuonna 1989.
Opiskelijat kokoontuivat suremaan esikuvaansa, puolueesta syrjäytettyä uudistusmielistä Hu Yaobangia, joka kuoli 15. huhtikuuta 1989. He myös vaativat poliittisia uudistuksia.
Muissa suurissa kaupungeissa järjestettiin tukimielenosoituksia, ja Pekingin kaduilla marssi jopa arviolta miljoona ihmistä.
Kiinan hallitus nujersi pitkään kestäneet mielenosoitukset väkivaltaisesti, muun muassa tankkeja käyttäen. Ihmisoikeusjärjestöt ja silminnäkijät ovat arvioineet uhrien määrän olevan jotain useasta sadasta tuhansiin.
Julkinen keskustelu aiheesta on Kiinassa lähes olematonta.