Siellä he seisovat, tuulessa ja tuiskussa, veljet keskenään. Miehet jotka puhuvat sodasta, unelmista, naisista ja demokratiasta, miehet jotka itkevät tuskaansa ja nauravat iloaan.
Kansalaissodan satavuotismuistoksi Veljet keskenään -näytelmän ensi-illassa Rovaniemen teatterissa palataan 1900-luvun alkuvuosien tapahtumiin, ennen ja jälkeen sisällissodan taisteluiden. Näytelmä kiteytyy kahden miehen ystävyyteen ja paikallistuu Rovaniemelle, työväentalon vaiheisiin. Juuri tällaisena, intiimissä tilassa ja ihmisen kokoisena, historian kuvaus on vahvimmillaan ja uskottavimmillaan.
Vesa-Matti Komonen kauppias Hannes Ruikan roolissa ja Joni Kuokkanen metsätyömies Johannes Pöykön nahoissa ovat lihaa ja verta, tunteineen, pelkoineen, toiveineen ja pettymyksineen. Hannes on mesoava, äänekäs ja vähän keikarimainenkin porvarismies siinä missä Johannes on jäyhempi, sisukas, toimeen tarttuva. Molempien intensiivistä näyttelijäntyötä on miellyttävä seurata, puhe on kiihkeää ja elettyä mutta samalla punnittua.
Lavastuksessa miesten sielunmaisemaa symboloivat kirves ja pölkky. Näytelmä on riisuttu liiasta pateettisuudesta ja tuotu intiimisti lähelle katsojaa. Raskaiden kokemusten ja hilpeiden, humorististen sävyjen vuorottelu tuo näytelmään myös sanojen tasolla valon ja varjojen leikkiä. Miesten ystävyys kantaa yli kaikkien railojen.
Upeat puitteet miesten kohtaamiselle luo Sanna Halmeen eleettömän tehokas lavastus sekä Kari Penttisen valosuunnittelu ja Miksa Koposen äänimaisema. Näytelmä ansaitseekin selkeät visuaaliset puitteet: rajatun tilan, jonne pääsee ikään kuin suojaan maailman melskeiltä.
Kun toinen miehistä on porvari ja toinen sitkeä työmies, he tuovat aatteissaan estradille molemmat näkökulmat, ja niin korostuu kansalaissodan järjettömyys, joka saa veljen nousemaan veljeä vastaan. Miesten nimet viittaavat heidän väliseensä vahvaan yhteyteen, Hannes ja Johannes ovat ikään kuin saman persoonan eri puolia. Kuvitteellisten hahmojen kautta on mahdollista käsitellä kokonaisen sukupolven kokemuksia sodasta ja toisaalta ajattomasta ystävyydestä, johon historian tapahtuvat kiteytyvät.
Nimien keskeinen jännite säilyy näytelmän loppuun, jossa juhlitaan vuoden 1952 Helsingin olympialaisia ja siellä nähdään heidän kaimansa, ”Lentävä suomalainen” Hannes Kolehmainen nostamassa olympialippua. Tähän tiivistyy ajatus tulevaisuudesta ja paremman toivosta, jälleenrakennuksesta ja uuden ajan alusta.
Naisestakin miehillä on puhetta. Niin naisesta kuin muistakin unelmista, rauhasta ja veljeydestä, kiihkeällä Johanneksella myös sosialismista ja demokratiasta. Johannes joutuu inhimillisesti liian varhain ruumiiksi Lainaan jäiden alle. Vaikka historian epäoikeudenmukaisuudet ovat raastavia, näytelmä osoittaa hienosti, että tärkeät ihmiset ja menneet tapahtuvat kulkevat aina mukanamme, ajatuksina ja muistoina. Hannes on läpi elämänsä uskollinen ystävälleen Johannekselle.
Paikallisväriä syntyy Rovaniemen työväentalon vaiheista vuosisadan alussa. Näytelmän rakennetta on innoittanut seuraintalojen iltamaperinne, joka parhaimmillaan on aikuisten yhteisöllistä leikkiä ja kokemusten jakamista. Hanneksen juontamat iltamat tosin ovat surkuhupaisat. Huumori kukkii sisukkaasti, ja sekin on yksi selviytymiskeino.
Esko Janhunen kuljettaa käsikirjoituksessaan tapahtumia kronologisesti, ja juoni vaihtuvine tunnelmineen tempaa mukaansa. Eljas Liinamaan ohjaus on elävä ja täynnä vivahteita. Katsoja pääsee esityksen imuun heti ensi näkymästä, miesten ensi repliikeistä. On helppo eläytyä miesten tunteisiin.
Tällaisessa muodossa haluan menneisyyteen palata, yksittäisten ihmisten vahvoina kokemuksina. Historia tulee todeksi ja lähelle. Näyttämön tapahtumista kehittyy tehokkaina tuokiokuvina oikea inhimillisyyden puolustuspuhe.
Veljet keskenään
Kantaesitys 27.1. Rovaniemen Teatterissa.
Arvio perustuu ennakkoesitykseen 26.1.
Käsikirjoitus Esko Janhunen.
Ohjaus Eljas Liinamaa.
Lavastus ja pukusuunnittelu Sanna Halme.
Valosuunnittelu Kari Penttinen.
Rooleissa Vesa-Matti Komonen ja Joni Kuokkanen.