Arvio: Uusi su­ku­pol­vi vaatii väriä, tun­tei­ta ja mo­der­nia elo­ku­vail­mai­sua. Niitä se myös saa Tun­te­mat­to­man so­ti­laan uudessa tul­kin­nas­sa.

Onko Suomessa ihmisiä, jotka ovat välttyneet uuden Tuntemattoman sotilaan markkinoinnilta? Kippoa, moppia ja kahvia on työnnetty ostettavaksi Aku Louhimiehen filmatisoinnin varjolla. Markkinahumun henki on pyyhkinyt sotaveteraanien hautojen yli.

Toinen puoli on, että elokuvanteko maksaa. Tuntemattoman sotilaan kohdalla hinta on ollut suomalaisittain kallis, yli seitsemän miljoonaa euroa. Se raha on ollut kerättävä jostain. Kai tässä on nöyrryttävä ja puuteroitava ärtymyksen puna poskilta pois.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas julkaistiin kohun kera vuonna 1954. Edvin Laine ohjasi siitä ensimmäisen elokuvaversion seuraavana vuonna. Se on rakastettu tulkinta, joka esitetään edelleen joka itsenäisyyspäivä televisiossa.

Rauni Mollberg tarttui Linnan teokseen vuonna 1985. Mollbergin tulkinta on aikaisempaa rujompi ja totisempi. Ehkä se on yksi syy miksi siitä ei ole kasvanut niin suurta suosikkia Laineen versioon verrattuna.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lyhentämätön versio Sotaromaani julkaistiin vuonna 2000. Siihen on merkitty kursiivilla kohdat, jotka 1950-luvun poliittinen ilmapiiri, moraalikäsitykset ja kirjalliset näkökohdat poistivat. Kirja kannattaa lukea senkin takia, että Sotaromaani on Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan pohjana.

Suomessa Tuntematon sotilas on ollut viime vuosikymmeninä pyhä. Sitä ja Mannerheimia on käsiteltävä varoen. Muuten tulee pilkanneeksi sotiemme veteraaneja.

Kirja ja Edvin Laineen versio ovat kasvaneet myyttisiin mittoihin. Niiden kautta katsotaan satavuotisen isänmaamme historiaa, suomalaisuutta, herrojen sekä kansan suhdetta ja suomalaista miestä. Koskelan johtajuus on suomalaisen johtajuuden mittari. Tuo kaikki on läsnä Louhimiehen versiossakin.

Uuden version työstäminen on varmaan ollut Aku Louhimiehelle ja käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalalle haasteellinen paikka. Taustalla on ollut tarve päivittää Linnan romaani nykyiselle sukupolvelle tehden samalla kunniaa sotiemme veteraaneille.

Sen veteraanit omaisineen ansaitsevat, vaikka Suomen historian käsittely myös muista näkökulmista olisi enemmän kuin tervetullutta.

Louhimiehen elokuva liikkuu myös kotirintamalla. Rokan vaimoa Lyytiä näyttelee Paula Vesala.

Kuva: Juuli Aschan

Uusi Tuntematon sotilas tuo katsottavaksi kuvia kotirintamalta ja erilaisia painotuksia. Valtavan radikaaleja muutoksia ei ole tehty. Kirjan lukeneelle ja aikaisemmat versiot nähneelle uusia olennaisia, selkeästi onnistuneita näkökulmia ei ole tarjolla.

Historiamme tarkastelun kannalta esimerkiksi AJ Annalan ohjaama Ikitie on Louhimiehen elokuvaa kiinnostavampi. Uuden Tuntemattoman dokumenttipätkä Hitlerin ja Mannerheimin tapaamisesta toki säväyttää, samoin upseerien laulamat saksalaishenkiset laulut. Ne taustoittavat sen aikaista Suomen asemaa.

Selkeimpänä uutena asiana ovat kuvat kotirintamalta. Etenkin Rokan vaimo Lyyti ( Paula Vesala ) ja lapset saavat sijaa. Koskelaan ( Jussi Vatanen ), Kariluotoon ( Johannes Holopainen ), Hietaseen ( Aku Hirviniemi ) ja Rahikaiseen ( Andrei Alén ) liittyvät naiset tuodaan esille. Jälkimmäisen toiminta ei ole tässä asiassa sotilaalle kunniaksi toisin kuin Hietasen inhimillisyyden, hellyyden ja rakkaudenkaipuu sodan kurimuksessa.

Kotirintaman voi nähdä miesten kokeman sodan rumuuden vastapainona, mutta naiset ja perheet kärsivät myös. Siksi heidän mukaanottonsa laajentaa sodan vaikutuksia.

Toteutus jää harmittavasti asetelmalliseksi useimpia kuvia ja vuorosanoja myöten. Kyllä se silti koskettaa, kun näkee valokuvassa sodassa kaatuneet Koskelan veljekset. Rokan ja Lyytin saunakohtaus on kotirintaman onnistuneimpia.

Katso tästä elokuvan virallinen trailer!

Vaikka sodillamme ja Tuntemattomalla sotilaalla on edelleen iso merkitys, aika tekee tehtävänsä. Tietoisuus tästä historiastamme osasta on hämärtymässä. Opettavaisuutta pelkäämättä: Jokaisen on hyvä olla tietoinen omasta historiastaan. Se auttaa ymmärtämään, että sodassa tekee kipeää, kaikille. Ei pidä tunaroida itseämme takaisin rintamalle.

Louhimiehen Tuntemattomalla on hyvät mahdollisuudet tavoittaa uudet sukupolvet. Ei sille mitään voi, että pidetty Edvin Laineen mustavalkoinen versio ei enää täysin pelitä uusille katsojille. Sen näyttelijätyöskentely on nykysilmissä vanhahtavan teatraalista.

Uusi sukupolvi vaatii väriä, tunteita ja modernia elokuvailmaisua. Sitä se myös saa. Osaamista ja välineen hallintaa Louhimiehen elokuvassa on roppakaupalla. Ilmaisullisesti ja sisällöllisesti uusi Tuntematon pysyy silti kaikille hyväksyttävissä rajoissa.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Louhimies virittelee – joskaan ei vakuuttavasti - elokuvaansa teemaa luonnon ja sodan välisestä ristiriidasta jäniksineen, matoineen ja perhosineen.

Mika Orasmaa ansaitsee kiitoksen kuvauksestaan sekä avarimmissa otoksissa että kameran viemisestä keskelle sotaa. Parhaimmillaan Lasse Enersenin musiikki soi tapahtumia tukien, mutta se yltyy välillä ylevyydessään kliseiseksi. Joku on kiitellyt lopun Sibelius-sovitusta, ansiosta.

Elokuvan äänimaailma on vakuuttavasti rakennettu. Sota tuntuu. Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin kaiut kuuluvat tässäkin sotaelokuvassa.

Mika Orasmaa ansaitsee kiitoksen kuvauksestaan sekä avarimmissa otoksissa että kameran viemisestä keskelle sotaa.

Kuva: Tommi Hynynen

Elokuvan kaari propagandan sävyttämästä valloitusmentaliteetista väsyneeseen tappiomielialaan piirtyy varmaotteisesti. Loppupuolella Louhimiehen elokuva on vahvimmillaan. Kaaos, väsymys, pelko ja menetyksen tuntu välittyvät katsojalle. Karjuvan upseerin toiminta on sisällöllisesti elokuvan tärkeimpiä.

Tuntematonta sotilasta katsotaan sen henkilöiden kautta. Aika velikultia, kuuluu sanonta. Niin on nytkin, mutta henkilökuvat ovat painokkaammin keskitettyjä tiettyjen henkilöiden ympärille. Se voi olla hieman ristiriidassa Linnan runsaan miesgallerian kanssa, mutta ratkaisu auttaa hahmottamaan henkilöt aikaisempaa vivahteikkaammin.

Uusi Tuntematon on entistä enemmän Rokan elokuva. Hänen osansa vetää suurenmoisella karismalla Eero Aho . Hän on huumorimies, upseerien kauhu, tehokas sotilas, tappaja ja kostaja. Hän ei näe venäläisiä ihmisinä.

Elokuvan Rokka muuttuu loppua kohden. Lopussa hänen katseestaan voi lukea rikkinäisen kaipuun, mutta myös enteen sodanjälkeisistä traumoista.

Ahon lisäksi elokuvassa nähdään monia hienoja rooleja. Johannes Holopaisen suoritus oman henkilökohtaisen elämänsä ja upseeriutensa kanssa kamppailevana Kariluotona toimii paisuttelematta. Aku Hirviniemen Hietanen välittyy sydämellisenä ihmisenä.

Jussi Vatanen vetää roolinsa Koskelana rauhallisesti, alinäytellen. Homma osuu suurentelematta maaliinsa.

Kyllä tämä Tuntematon sotilas kannatti tehdä.