Arvio: Uusi osa Alien-sar­jaan – suo­lis­ta­ja on täällä taas

Ridley Scott pelotteli ensimmäisellä Alien-leffallaan kansaa jo vuonna 1979. Katsojien säikyttely oli niin tehokasta, että leffa poiki monta jatko-osaa. Itse leffasta ja H.R. Gigerin luomasta hirviöstä tuli populäärikulttuurissa käsite ja suunnannäyttäjä.

Jatko-osista vain James Cameronin Aliens (1986) ylsi lähelle alkuperäisteoksen tasokkuutta. Ridley Scott palasi ristiriitaisen vastaanoton saaneella Prometheuksellaan (2012) Aliens-leffojen aihepiiriin. Sen tapahtumat sijoittuivat aikaan ennen ensimmäistä Alien-elokuvaa.

Uusin Scottin ohjaama Alien: Covenant sijoittuu puolestaan Prometheuksen ja Alienin väliin. Covenant rakentuu hyvin pitkälle ensimmäiselle Alienille ripauksella Prometheuksen tematiikkaa.

Perustarinaltaan Covenant on melkeinpä identtinen aikaisemman nähdyn kanssa. Siirtokunta-alus Covenantin miehistö poikkeaa aurinkomyrskyn seurauksena vieraalle planeetalle. Siitä ei tietenkään hyvää seuraa. Täydellinen organismi alkaa jälleen teurastaa ihmispoloja.

Väliin tulee höpöttelyä luomisesta, alkuperästämme ja jumaluudesta. Tuo teema lanseerataan elokuvan taitavassa ja lupauksia herättävässä alkujaksossa. Teeman viritelmät ovat toki tuttuja aikaisemmistakin leffoista.

Covenantissa on mukana myös ripaus Ridley Scottin mestariteos Blade Runneria vuorosanoja myöten. Se on sikäli mielenkiintoista, koska Blade Runnerin jatko-osa on tulossa valkokankaille lähiaikoina.

Covenantin katsottuani tsekkasin BD-versiona myös alkuperäisen Alienin. Covenant ei yllä lähellekään sen tasoa, vaikka ihan kelpo scifi- ja kauhuleffa onkin.

Covenant versioi löyhänlaisen tarinansa puitteissa Alienin juttuja. Tämä tehdään eittämättä ammattimaisella varmuudella ja näyttävyydellä. Dariusz Wolskin kuvaus luo muun tekijäporukan kera täyteläisen ja eheän maailman. Toiminta on ohjattu sinällään tehokkaasti.

Sarjan nähneille Covenantilla ei ole tietenkään yllättävyyden valttia taskussaan. Jännittävyys- ja säikyttelytehot jäävät vaillinaisiksi. Covenantin jännityksen kehittely on ripeämpää ja vähemmän pelottavaa. Homma lähentelee enemmän toimintaelokuvaa.

Selkein ero Alieniin ovat ihmishahmot. Alkuperäisteoksessa ihmiset piirtyvät inhimillisemmin. Hahmoissa on uutuuteen verrattuna enemmän luonnetta. Heidän väliset suhteensa ja hierarkiansa ovat mielenkiintoisempia. Siksi heidän puolestaan myös jännittää enemmän.

Katherine Waterston (Daniels) on yritteliäs Sigourney Weaverin (legendaarinen Ellen Ripley) korvaavana hahmona. Kaikki pinnat vie kotia androidin kylmäävyydellä Michael Fassbinder kaksoisroolissaan Davidina ja Walterina.

Kari Kellokumpu