Katsojan näkökulmasta Lappia-talon kellariteatteri Saivo on mitä mainioin paikka rempseiden ja yleisöön kontaktia ottavien teatteriesitysten pitämiseen.
Esko Janhusen käsikirjoittama ja Tero Heinämäen ohjaama musiikkiteatterina toteutettu Hovinpohja on juuri sellainen.
Hovinpohja on erityisesti rovaniemeläisille tärkeä, mutta sopii sitä muidenkin katsoa. On se sen verran kompakti pakkaus, kuten eräs tuttavani luonnehti Hovinpohjaa.
Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Rovaniemen kauppala oli saksalaisten aseveljiemme toimesta poltettu maan tasalle. Maankuulu hotelli Pohjanhovi oli raunioina ennen uutta tulemistaan.
Kuivin suin poltetun ja miinoitetun kaupungin asukkaiden ei tarvitse kuikuilla. Jonnekin Pohjanhovin raunioiden juurille perustetaan musiikkiteatterin mukaan pariksi vuodeksi Hovinpohja. Näytelmän tapahtumat keskittyvät sinne.
Seinät ovat mitä ovat, katto vuotaa etenkin auringonpaisteella, joskus lattialle tarvitaan pitkospuut. Liinat ovat kuitenkin puhtaat, ruoka hyvää ja palvelu ihmisen tarpeet tunnistavaa.
Juonellisesti Hovinpohja ei ihmeellisyyksiä tarjoa, eikä niin ole tarkoituskaan.
Silti se tulee tarjoilleeksi monille kipeitä muistoja saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten suhteesta. Muistamme omasta lapsuudestamme, kuinka vanhemmat puhuivat halveksivasti saksalaisten kelkkaan lähteneistä ”huorista”.
Hovinpohjassa nuorukainen (Jonne Kaaretkoski) rakastuu saksalaisen mukaan lähteneeseen ja raskaana olevaan Mariin (Anniina Piiparinen).
Toinen vakavampi juonne liittyy siihen, kuinka moni menetti raajansa tai henkensä saksalaisten asettamiin miinoihin. Sota ei lopu loppuvihellykseen.
Edelläoleva saattaa antaa esityksestä turhan vakavan vaikutelman. Kokonaisuus hoidetaan kuitenkin hersyvästi, huumorilla ja ihmistä eteenpäin kannustaen.
Tässä esityksessä ei itketä. Paitsi pari kertaa kyynel herahtaa silmäkulmaan. Anniina Piiparisen ja Minna Siitosen sooloesitykset ajoitetaan oikea-aikaisesti tuomaan esityksen huumoriin ja vauhtiin sopivaa vastapainoa. Kiitoksia liikutuksesta!
Näytelmän teksti on tunnistettavaa Janhusta. Huumori loistaa etenkin kohtauksissa, joissa kauppalanjohtaja (Kari Koivukangas) ja arkkitehti Alvar Aalto (Jonne Kaaretkoski) pykäävät pystyyn uutta Rovaniemeä ja sen asemakaavaa.
Rovaniemen jälleenrakennus yltää näytelmässä riemastuttavasti nykypäivään saakka. Edeltävät sukupolvet raivasivat miinoja, me vatvomme uimahallia.
Musiikkinäytelmä etenee notkeasti tavoittelematta syviä ihmiskuvia. Tapahtumien, henkilöiden ja tunnelmien vaihto hoidetaan sutjakkaasti.
Kaiken henkilö ja hidalgo on kuitenkin – vähättelemättä ollenkaan muiden ansioita – Minna Siitonen. Hän on kirjaimellisesti tämän esityksen kapellimestari.
Vanhojen SF-filmien ja kuplettien perinteessä kulkevan esityksen musiikkiesitysten harjoitus, sovittaminen ja toteuttaminen kuulostavat just oikeilta ja elämäniloisilta.
Samaa elämäniloa ja optimistisuutta on koko esityksessä.
Hovinpohja
Rovaniemen teatterin musiikkiteatteriesitys kellariteatteri Saivossa. Arvio perustuu 22.9. nähtyyn esitykseen.
Ohjaus: Tero Heinämäki.
Käsikirjoitus: Esko Janhunen.
Kapellimestari: Minna Siitonen.
Äänisuunnittelu: Antti Lindholm, Minna Siitonen.
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Minna Kauhanen.
Näyttelijöitä: Minna Siitonen, Kylli Köngäs, Kari Koivukangas, Jonne Kaaretkoski, Anniina Piiparinen, Jukka Nurmela.
Seuraavat esitykset to 27.9. klo 19 ja la 29.9. klo 21.