Arvio: Ras­kai­ta krii­se­jä ja po­rei­le­vaa hil­peyt­tä soo­lo­nuk­ke­teat­te­ri­fes­ti­vaa­lil­la Ro­va­nie­mel­lä

Sairaus tarrautuu Laura Sillanpään hahmoon tämän käsikirjoittamassa Rapu-teoksessa.

Nukketeatteri: 7 sooloa -soolonukketeatterifestivaali Rovaniemellä 21.—23. 9.

7 sooloa -festivaali toi Rovaniemelle jo seitsemännen kerran pienimuotoista ja korkeatasoista nukketeatteria.

Festivaalin avasi rovaniemeläisen Teatteri Liikutuksen kantaesitys Erottamattomat. Teos pohjautuu viitteellisesti Maria Jotunin Huojuvaan taloon.

Jose Salo oli lavalla ilahduttavasti läsnä. Hienovireinen, klovneriamainen mimiikka nousi esine- ja nukkemanipulaatiota suurempaan rooliin.

Vaimoaan piinaava mies pysyi perustellusti enimmäkseen kasvottomana, vain Matti Salon synkän pianomusiikin hahmottelemana.

Yhä musertavammaksi muuttuva parisuhde kosketti mutta ei uuvuttanut katsojaa, kun tragediaa lähestyttiin chaplinmaisen lämpimällä otteella.

Kerrontaan ilmestyi yhä uusia keinoja varjoteatterista naamioon, mutta esityksen ilme pysyi hallitun yhtenäisenä.

Vain välispiikkien hieman rautalankamaiset vertaukset syvänmeren elämästä eivät tuntuneet kohtaavan miltei sanattoman teoksen muuta maailmaa.

Ilo kohtaa pelon

Lee Lahikaisen kymmenminuuttinen Catacombes oli tiheä elämys.

Vain yksi katsoja kerrallaan sai lähteä otsalampun valossa hilpeän luurankolapsen opastettavaksi.

Pariisin alla risteilevät käytävät avautuivat pikkuruisina, paperiteatterin ja pop up -kuvien esiin taikomina näkyinä.

Tunnelmassa limittyvät kauhuromanttinen sideshow ja karnevalistinen kuolemankulttuuri. Katakombeihin sopivat niin luvattomat diskot kuin lopulta hautojen tyyni rauhakin.

Laura Sillanpään Rapu-teoksessa sairaus konkretisoitui rujoksi äyriäiseksi.

Kutsumaton vieras oli aluksi sinnikkäänäkin melko harmittoman oloinen mutta kasvoi kehoa jäytäessään yhä suuremmaksi. Mihin se löytää tiensä, ja lähteekö se koskaan?

Ilmeikäs ja parhaimmillaan taianomainen nukenkäyttö kohtasi luontevasti itsesyytöksiä ja pelkoja kertaavat monologit sekä kiivaan kehollisen ilmaisun.

Ravun kohtaamisesta voi selvitä, mutta ei ilman menetyksiä. Teoksen ilmapiiri oli totinen ja surumielinen eikä kuitenkaan vailla toivoa.

Vaikka rapu tuntuu välillä hallitsevan koko elämää, huomio kääntyy lopuksi sairaudesta ihmiseen.

Makkarapiruetti oli niin yllätyksinen että aikuinenkin ilahtui.

Lapsille ja aikuisille

Aikuisille suunnattujen esityksen vastapainona nähtiin Fillariteatterin Makkarapiruetti.

Mila Nirhamon veikeä, nukkenakin näyttäytyvä hahmo saattoi aikuisesta tuntua aluksi turhan pirteältä tummateemaisten teosten lomassa.

Leikin, unen ja nonsense-lorujen logiikalla hyrräävä piruetti oli kuitenkin niin yllätyksellinen, että aikuinenkin ilahtui yhä uudelleen.

Kurpitsakuu, pilkkujaan viskovat leppäkertut ja kaiken kattava mummoluokittelu — mitähän ihmettä seuraavaksi?

Festivaali jatkui vielä lauantai-iltana Orkestar Stradan naamiohahmojen illanvietolla ja sunnuntaisella Nukkereaktorin vauvojen ehdoilla toteutetulla Unipuu-esityksellä.

7 sooloa osoitti jälleen nukketeatterin moninaisuuden niin kohderyhmien, teemojen kuin tekniikoidenkin puolesta.