Arvio: Rai(­la)­kas­ta menoa Sher­woo­din met­sis­sä

"Oikeesti?! Kohta se alkaa!" pikkupoika kuiskaa takanani innosta käheällä äänellä.

Konttisen kesäteatterin katsomossa odotukset ovat korkealla, eivätkä innokkaat katsojat joudu pettymään. Robin Hood on lajissaan oikea herkku: raikasta ja railakasta koko perheen kesäteatteria, jossa on aitoa seikkailun hurmaa, huumoria, jännitystä, taisteluja ja tietysti myös ripaus romantiikkaa – unohtamatta ajankohtaisia heittoja politiikan maailmaan.

Klassisesta tarinasta, joka on aikanaan elänyt kansan suussa monina versioina, on syntynyt ohjaaja Joni Kuokkasen käsissä tiivis ja napakasti etenevä näytelmä, jossa ei ole mitään turhaa, vaan kaikella on paikkansa Nottinghamin auringon alla. Tarinan imussa pysyvät niin isot kuin pienemmät katsojat.

Näytelmän mainiot hahmot ovat moni-ilmeisiä, samaan aikaan pateettisia, rajuja, hilpeitä ja koomisia, ja niinpä näyttelijät ovat innostuneet vauhdikkaaseen ja vivahteikkaaseen roolityöhön.

Maansa menettänyt henkipatto Robin Hood, jota esittää poikamaisen sankarillisesti Karri Karjalainen , on saanut kaverikseen kaksi iloista veijaria eli jämäkän Pikku-Jussin ( Timo Metsäjoki ) ja väkkäränä pyörivän Puna-Willin eli Munkki Tuckin ( Irene Tikka ).

Kolmen kopla puhaltaa yhteen hiileen ja toimii muskettisotureiden tunnuslauseen mukaan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, kun elämä moneen kertaan koettelee näitä metsässä asustavia lainsuojattomia. Etenkin Puna-Willin mukaansatempaava remellys ja irrottelu on hauskaa katsottavaa.

Raisu kolmikko tasapainottaa näytelmän särmikästä pahisparia, mahtipontisuudessaan ärjyvää seriffiä ( Seppo Rintamäki ) ja itseriittoisesti julmistelevaa sijaishallitsija Johanaa ( Minna Koponen ), joiden vallanhalu saa jatkuvasti koomisia vivahteita ja jotka oveluus saa kompastumaan omiin jalkoihinsa.

Kuningas Rikhard Leijonamieltä sijaistavana, kyltymättömän ahneena Johana-hallitsijana Minna Koponen tekee upean roolin, ja hän on kaikkine oikkuineen ja käskyineen sukua Ihmemaan Liisan tarinan Herttakuningattarelle. Suloinen Marian-neito ( Saana Heino ) on hänkin moniulotteinen ja raikas hahmo: vahva nainen, joka tietää, mitä haluaa – ja saavuttaa sen.

Antti Lindholmin äänisuunnittelu toimii jouhevasti. Musiikki on monipuolista aina Sibeliuksen sävelistä nykypoppareiden rytmeihin. Laulut kuljettavat tarinaa saumattomasti eteenpäin. Musiikki huipentuu seriffin uljaaseen, valtaa ja loistoa kaipaavaan sooloon. Elina Vaskon puvustus on upean rosoinen ja maanläheinen ja luo osaltaan keskiaikaista englantilaistunnelmaa.

Robin Hoodin tarina on sekä ajaton että viiltävän ajankohtainen. Robin Hood tukijoukkoineen on valloittava oikeudenmukaisuuden puolustaja ja vastavoima hallitsijoiden ahneudelle. Konttisen seikkailupuistomaisen Sherwoodin metsän takana joki kimaltaa auringossa ja jatkaa näytelmän lavastusta. Taitavasti toteutettu ja verbaalisesti nokkela esitys on elämys kaikenikäisille katsojille. Ja notkeat taistelukohtaukset ovat tietysti aina plussaa!