Arvio: Mitä sanojen välissä kuuluu?

Tanssiteatteri Rimpparemmin Oksensitte Jupiteria on Elina Pirisen kokeelliseen konseptiin perustuva tekstiä ja koreografiaa yhdistävä liveruno-teos, jossa sanat ottavat pääosan roolin. Pirisen teksti muuttuu esitykseksi seitsemän tanssijan ja yhden pianistin voimin.

Tajunnanvirrallinen teos pakottaa itsensä yleisölle monitasoisena ja moniulotteisena. Sanat liikkuvat erilaisina tilassa ja kohtaavat paikantuneen katsojan yhdistelmänä suoraa ja kaiuttimien toistamaa puhetta. Miksa Koposen äänisuunnittelu luo paikasta eheän ja täyteläisen kokonaisuuden.

Loppumattomasti kehällisesti itseään avaavassa ja tutkivassa tekstissä pohditaan elämän, maailman kenties maailmankaikkeuden suuria ja pieniä asioita, oletuksia sekä päänsisäisiä ideoita pirstaleisina, toisiinsa limittyvinä kappaleina.

Mitä tapahtuikaan Horse kolmoselle? Mitä karaokessa laulettiin? Mitä me teemme – mitä te teette? Kumman valitset New Yorkin vain Kiinanmuurin? Miten psykoanalyytikko-äidin ystävä vaikuttaa ja mihin? Minne suomalainen, kiinalainen ja amerikkalainen olivatkaan menossa? Pitääkö vitsille nauraa?

Hennon kutittavat kuiskaukset muuntuvat voimakkaammin rytmitettyyn selkeään ääneen. Temmon vaihtelu ja liike vie teosta yllätyksellisesti eteenpäin ja maanittelee keskittymään viestiin, äänteisiin jopa yksittäisiin kirjaimiin.

Kaiken sanallisuuden rinnalla myös hiljaisuus saa oman tilansa teoksen oleellisena elementtinä. Taitavasti tahditettu äänettömyys antaa hengähdystaukoja sanojen läkähdyttävyydestä ja mahdollistaa uuden vastaanottamisen. Hiljaisuudessa on voimaa ja samalla se muodostuu häiritseväksi, rauhattomuutta aiheuttavaksi, tekijäksi.

Teos on herättelevä yhdistelmä staattisuutta ja liikettä. Hienovaraisen kokonaisvaltaiset muutokset visuaalisessa tilassa johdattelevat tekstin mielenmaisemiin, ja pianisti Anna Laakson fyysinen soittaminen rikkoo kiehtovasti liikkeen passiivisuuden. Myös klassinen musiikki luo oman vastapainonsa käsitetaiteesta ammentavalla koreografiselle osuudelle.

Hippokrateen medisiinassa katharsis ymmärrettiin oksentamalla puhdistumiseksi. Aristoteles määritteli käsitteen runousopissaan henkiseksi uudistumiseksi. Oksensitte Jupiteria yhdistää nämä molemmat määritelmät sanalliseen maailmaansa. Hallitsematon, ajoittain paineella tuleva puheentulva puhdistaa koettua ollutta ja kuviteltua – ojentaa katsojalle mahdollisuuden oman elämän tekstiin ja uuden luomiseen.

Veera Kuure