Arvio: Kuka soittaa ja ketä – Viu­lis­ti-elo­ku­va ei puhkea soimaan täy­te­läi­ses­ti

Kuinka moni on nähnyt elokuvan, jossa kuvataan opettajan ja oppilaan välistä suhdetta? Taitaa nousta monta kättä pystyyn.

Paavo Westerbergin ohjaama ja yhdessä Emmi Pesosen kanssa käsikirjoittama Viulisti kuuluu yllämainittuun kategoriaan. Aiheensa tietystä kuluneisuudesta huolimatta Viulisti ottaa haltuun peruskuvionsa ammattitaidolla.

Tekijöillä on ollut kunnianhimoa tehdä aikuisille tehtyä, vakavasti otettavaa draamaa. Tuloksena on puutteistaan huolimatta kohtuullisen onnistunut kotimaisen elokuvavuoden avaus.

Karin ( Matleena Kuusniemi ) on menestynyt huippuviulisti, joka on saavuttanut paljon vaativan kapellimestarinsa Björn Darrenin (Sillasta tuttu Kim Bodnia ) kanssa. Suhde ei ole aina ollut ammatillinen.

Karin joutuu onnettomuuteen. Hän yrittää sitkeästi kuntouttaa onnettomuudessa vahingoittunutta kättään. Lääkärit eivät anna toivoa. Karinin aviomies Jaakko ( Samuli Edelmann ) yrittää tukea kömpelösti vaimoansa. Asiat eivät synkkaa avioparin välillä.

Karin joutuu nöyrtymään vastahakoisesti musiikinopettajan hommiin. Hän alkaa opettaa joukkoa nuoria viulisteja. Heistä lahjakkaan viulistin kanssa parisuhteessa elävä Antti ( Olavi Uusivirta ) on yksi. Antti kamppailee keskinkertaisuuden pelkonsa kanssa.

On helppo arvata, että Karinin ja Antin välille kehkeytyy ikäerosta huolimatta suhde. Sen motiivit ovat kompleksiset, etenkin Karinin kohdalla. Elokuva viittaa Karinin taipumukseen käyttää itseään ja valtaansa omien tavoitteidensa toteuttamiseen. Loppupeleissä hahmot päätyvät kyselemään oman sisimpänsä perään.

Klassisen musiikin maailma näyttää myös raadollisen puolensa. Kapellimestari Darren puhuu Karinin kanssa hotellihuoneessa asiasta melko suoraan. Mitä tekeekään Karin?

Jossain vaiheessa elokuvan keskeiseksi hahmoksi nousee hivenen merkillisesti Antti. Samalla elokuva alkaa muistuttaa vaikkapa taannoista Whiplash -elokuvaa, jossa nuorta rumpalia koulittiin mestaruussarjaan ankaralla kädellä.

Teknisenä suorituksena Viulusti on pätevää työtä. Felix Mendelssohnin viulukonsertto jää korvaan soimaan. Parhaimmillaan musiikin, kuvan ja henkilöiden väliset jännitteet toimivat hyvin.

Valitettavasti kunnianhimoinen Viulisti ei puhkea soimaan täyteläisesti missään vaiheessa. Elokuvan tavoitteet jäävät kirkastumatta. Elokuvan vuorosanoilta jää kaipaamaan vivahteikkutta.

Elokuva ei päästä kunnolla sisäänsä. Karinin motiiveissa on kiinnostavuutta, mutta lopulta hänen hahmonsa jää turhauttavan etäiseksi, olkoonkin, että Matleena Kuusniemen näyttelijäsuorituksessa on taitoa. Olavi Uusivirran rooli jää tuijotteluksi ja patsasteluksi.

Viulisti jää sentään mietityttämään katsomisen jälkeen. Se on ansioksi. Suurinta osaa elokuvista ei edes muista nähneensä.